Kategoriat
Useita kertoja autotehtaalla vieraillessani, ja jopa sellaisessa nuoruusvuosinani työskennelleenä, olen ihastellut auton valmistamista erityisesti tuotannollisesta ja logistisesta kulmasta. Asiakkaiden tilausten mukaisessa järjestyksessä tehdaslinjalla peräkkäin etenevät ajoneuvot voivat olla sinisiä tai punaisia, niissä voi olla vanteet nro 1 tai nro 378, penkit ovat halutusti verhoillut ja kaiuttimet juuri sellaiset, kuin tilauksessa on määritetty. Auton valmistusprosessiin kuluu aikaa vain 10–20 tuntia ja tehdaslinjalta tulee vuorokauden aikana useita satoja valmiita yksilöllisiä autoja ulos. Eräällä tehtaalla laskettiin, että laskennallisesti joka 90. auto on identtinen.
Erityisen mielenkiintoiseksihan tämän tekee osalogistiikan jatkuva onnistuminen. Autotehtailla ei ole kiinteitä varastoja, joten varastot ovat käytännössä rekoissa, jotka matkaavat maanteillä, laivoissa ja junissa. Kun ajatellaan sitten sitä tuotantolinjaa, jossa valmistuvaan yksilölliseen autoon on tehdaslinjalla tarjolla juurikin se oikea penkki tai oikeat vanteet oikeaan aikaan, niin voidaan puhua jopa ihmeestä. Sellaista tilannetta ei voi tulla, että linjastolta puuttuvat vaikkapa kyseiseen autoon kuuluvat vanteet. Ne tilattaisiin pikarahtina ja saapuisivat seuraavana päivänä.
Auton tilanneella taholla on tarkasti etukäteen tiedossa, milloin asiakkaalle tilattu auto on tuotannossa. Tästä parin päivän kuluessa ajoneuvoja jo kuljetetaan esimerkiksi saksalaiseen satamaan ja sieltä ajoneuvot lastataan Suomeen lähtevään laivaan. Sekin on tiedossa, missä laivassa auto on ja milloin laiva saapuu satamaan.
Tähän koko prosessiin auton valmistamisesta ja kulkeutumisesta Suomeen on kulunut tässä vaiheessa parisen viikkoa. Autoa valmistettiin vuorokausi, se kuljetettiin muutamassa päivässä satamaan ja se matkasi muutaman päivän laivassa Suomeen. Voisi ajatella, että prosessi olisi hiottu yhtä tehokkaaksi auton asiakkaalle luovutukseen saakka. Onhan kyseisen auton saapumispäivä ollut muutaman päivän tarkkuudella tiedossa jo auton tilaushetkestä saakka. Autokaupan katteetkaan eivät ainakaan ole kasvaneet, vaan pikemminkin pienentyneet, joten insinöörin talousopilla ajateltuna asiakkaan autosta maksama summa olisi kannattavampaa saada tilille aiemmin kuin myöhemmin.
Kiire tuntuu kuitenkin loppuvan tähän. Autoon tehdään maahantulotarkastus ja -huolto sekä mahdollisia varusteluja. Tämä toteutetaan usein satamassa ehkä parin kolmen viikon sisällä auton saapumisesta, jonka jälkeen auto kuljetetaan auton luovuttavaan autoliikkeeseen. Autoon tilataan ehkä tässä vaiheessa talvirenkaat, joiden toimitusaika voi olla viikosta pariin viikkoon. Auto fiksataan luovutuskuntoon ja asiakkaan kanssa saadaan sovittua luovutuspäivä, jolloin auto rekisteröidään. Luovutuspäivänä, tai siihen mennessä, asiakas maksaa ajoneuvon autoliikkeelle. Mikäli omistajaksi tulee rahoitusyhtiö, maksuaikaa rahojen siirtoon annetaan vielä parista viikosta kuukauteen.
Käytännön esimerkki: Auto valmistuu Saksan Leipzigissa perjantaina 25. päivä tammikuuta. Se lähetetään kuljetukseen maanantaina 28. päivä tammikuuta. Vasta torstaina 21. päivä helmikuuta autolle tehdään luovutushuolto Hangossa. Asiakkaalle ilmoitetaan keskiviikkona 20. päivä maaliskuuta, että auto olisi luovutettavissa Vantaalla aikaisintaan maanantaina 25. päivä maaliskuuta. Molemmille osapuolille sopiva luovutuspäivä saadaan sovittua maanantaille 1. päivälle huhtikuuta, jolloin auto myös rekisteröidään.
Auton huoltovälit lähtevät luonnollisesti juoksemaan valmistumispäivämäärästä eli tammikuusta, kuin myös määräaikaiseksi ajaksi autoon kuuluvat palvelut, kuten esimerkiksi navigaattorin päivitykset. Mainittakoon myös, että kyseiseen autoon ei tarvinnut tehdä mitään erillisiä varusteluja Suomessa.
Olisikohan tämän tuotannollisen ja logistisen ihmeen jatkaminen myös luovutushetkeen mahdollista tai jopa tavoittelemisen arvoista?