Kategoriat
Polttonesteiden jakeluvelvoite on EU:n ilmastopolitiikan keino, jolla pyritään vähentämään liikenteen päästöjä ilman, että koko autokanta vaihdettaisiin kerralla sähköiseksi.
Jakeluvelvoite?
Jakeluvelvoitteella tarkoitetaan, että polttoainetoimijoiden täytyy lisätä fossiilisten polttonesteiden (tässä tarkastelussa bensiini ja diesel) joukkoon tietty osuus uusiutuvia polttoaineita, kuten bioetanolia ja biodieseliä tai kehittyneitä biopolttoaineita, joita valmistetaan jätteistä ja tähteistä.
Laissa biopolttoaineiden osuus polttonesteessä määritellään prosentteina energiasisällöstä.

Tarkemmin ajateltuna kyse on biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteesta, jonka nähdään vähentävän riippuvuutta fossiilisesta öljystä samalla vähentäen liikenteen aiheuttamia CO2-päästöjä.
Suuresta ajoneuvomäärästä ja ajosuoritteesta johtuen tieliikenteellä nähdään olevan merkittävä osa ilmakehään joutuvien kaasujen ja epäpuhtauksien kertymistä.
Taustalla vaikuttavat EU-velvoitteet (mm. RED-direktiivi), sillä Euroopan unioni edellyttää jäsenmailta uusiutuvan energian osuuden kasvattamista. Liikenteen osalta Suomen tavoitteeksi on määritelty 34 % varsin pian eli vuoteen 2030 mennessä. Todettakoon, että Suomen jakeluvelvoite on selvästi EU:n keskiarvoa tiukempi.
Hyödyt vastaan haitat
Polttonesteiden jakeluvelvoitteen sanotaan olevan nopeasti vaikuttava keino vähentää fossiiliperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Se ei edellytä kuluttajia hankkimaan uusia autoja uusimmalla mahdollisella polttomoottoritekniikalla. Samalla sen nähdään tukevan uusiutuvan energian markkinoita.
Kritiikkiä on puolestaan esitetty etenkin siitä, että jakeluvelvoite nostaa polttonesteiden hintaa. Tämä nouseekin aika ajoin otsikoihin raakaöljyn hintojen noustessa. Hintapaineiden vuoksi sekoitusvelvoitteesta haluttaisiin ainakin väliaikaisesti luopua tai ainakin sitä haluttaisiin loiventaa. Edellä kuvatun kaltaisia kannanottoja on kuultu tänäkin keväänä.

Lisäksi on esitetty huolestuneita näkemyksiä esimerkiksi raaka-aineiden riittävyydestä metsien ja ruokakasvien suhteen. Petrokemian teollisuuden ja ruuan tuotannon ei ole haluttu jakavan samoja raaka-aineresursseja. Pitkän aikavälin ongelmaa mineraaliöljyn riippuvuuden suhteen jakeluvelvoitteen ei kuitenkaan nähdä ratkaisevan.
Edellä kerrotusta huolimatta jakeluvelvoite on saatettu nopeasti toimimaan olemassa olevassa tuotanto- ja jakeluinfrastruktuurissa olematta kuitenkaan lopullinen ratkaisu. Joissakin juhlapuheissa jakeluvelvoitteen on todettu olevan eräänlainen yhdyskäytävä kohti sähköistymistä ja/tai muita vähähiilisiä ja -päästöisiä energiaratkaisuja.
Etanolia bensiinin sekaan
95E10-bensiiniin tapauksessa jakeluvelvoite sallii sekoitettavaksi 10 tilavuusprosenttia etanolia, mielellään bioetanolia. Bioetanolin energiasisältö (21 MJ/l) on selvästi alempi kuin raakaöljyperustaisen bensiinin 32 MJ/l. Vähemmän hiiltä, enemmän vetyä, palaa varsin riehakkaasti, mutta kevyellä liekillä. Tämä kävi allekirjoittaneelle ilmi jo Euro 5-päästönormiin tutustuessa luokkaa 15 vuotta sitten.
Energiasisältösuhteista johtuen uusiutuvaa, bioetanoliperustaista lämpöenergiaa sekoitetussa bensiinissä on kuitenkin vain 7 prosenttia.

Bioetanolia valmistetaan kasvispohjaisista raaka-aineista, esimerkkeinä tärkkelys-, selluloosa- ja sokeripitoisista kasveista polttoaineeksi. Lisäksi bioetanolia voidaan valmistaa käymiskelpoisista hiilihydraateista, esimerkkinä viinitisleet. Tähän on esimerkiksi käytetty EU:n ylijäämäviinejä.
Perinteisen tislausmenetelmällä on mahdollista valmistaa 96 prosenttista vesi-etanoliseosta, mutta molekyyliseulojen avulla vesi-etanoliseoksesta on mahdollista saada noin 99,5 prosenttista etanolia.
ETBE
Etyylitertiääri-butyylieetteriä (ETBE), jota jalostetaan etanolista, voidaan käyttää bensiinissä lisäaineena. ETBE toimii hapettimena kohentamassa bensiinin palamista, ja sen avulla voidaan pakokaasupäästöissä vähentää etenkin muodostuvan hiilimonoksidin (CO) määrää.
Osan ETBE-molekyylistä (C6H14O) sanotaan olevan fossiiliperäistä, joten sen käyttö suuremassa mittakaavassa ei tarjoa oikotietä hiilettömään onnelaan. Bioetanolista valmistetun ETBE:n energiasisällöksi ilmoitetaan 27 MJ/l.
Transesteröintiä
Dieselöljyn merkintä B7 on EU-standardin mukainen tapa ilmaista, kuinka suuri on biokomponentin tai -komponenttien osuus dieselpolttoaineessa. Kyse on (enintään) seitsemästä tilavuusprosentista, ja tämä on ollut varsin pitkään ratkaisu perusdieselöljyn suhteen Euroopan unionin alueella.
B7-dieselöljy sopii lähes kaikkiin dieselmoottorisiin autoihin ilman sen kummempaa säätämistä.
B7-dieselissä käytetty biodiesel on yleensä FAME:a (Fatty Acid Methyl Ester). FAME:a valmistetaan kasviöljyistä tai eläinrasvoista kemiallisella prosessilla, jota kutsutaan transesteröinniksi.

Tyypillisiä raaka-aineita ovat rypsi- ja soijaöljy, joissain yhteyksissä ryöpytyksen kohteeksi joutunut palmuöljy sekä käytetyt paisto- ja eläinrasvat.
Nykytrendissä ollaan tiedoista päätellen siirtymässä pois ruokapohjaisista raaka-aineista ja menossa kohti jäte- ja tähdepohjaisia ratkaisuja.
Optimoitu kompromissi
Kiteytetysti ilmaistuna B7-dieselöljy on lainsäädännöllisesti optimoitu kompromissi, ei niinkään varsinainen ’vihreä’ diesel, jonka ilmastovaikutusta pidetään kohtalaisen pienenä, mutta ei mitenkään merkityksettömänä.
FAME:n osuus dieselöljyssä on standardoitu seitsemään prosenttiin, koska se esimerkiksi alkaa herkemmin sameutua ja jähmettyä kylmässä. Tällä on pohjoisissa oloissamme (menneen pakkastalvenkin opetuksina) kouriintuntuva merkitys. Lisäksi FAME on jarrunesteen tapaan hygroskooppista, toisin ilmaistuna sitoo ilmasta kosteutta itseensä.

Suht pieneltä näyttävistä polttoaineen uusiutuvien biokomponenttien prosenttiluvuista huolimatta polttonesteiden jakeluvelvoite on ajanut asiaansa ja hoitanut tehtäväänsä käytössä olevan ajoneuvokannan ja polttonesteiden jakelun suhteen varsin hyvin. Kokonaisuutena uusiutuvien polttonesteiden tai niiden biopohjaisten jakeiden osuus on yli viidenneksen. Fossiilista raakaöljyä on säästynyt, sitä on maailman merillä tarvinnut kuljettaa vähemmän ja ilmakehään on Suomen tieliikenteessä vuosien varrella päästelty aika tavalla vähemmän hiilidioksidia.
