Kategoriat
Henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen tapauksessa ladattavat täyssähköautot näyttävät olevan vahvoilla, kun polttomoottoreista aikanaan tullaan luopumaan. Miltä tilanne näyttää raskaiden hyötyajoneuvojen tapauksessa?
Hiilidioksidipäästöistä eroon
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kuorma-autovalmistajien on leikattava EU:n alueella myytävän mallistonsa CO2-päästöjä 15 % vuoteen 2025 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä CO2-vähennys tulee olla 30 %, muuten valmistajia uhkaavat EU:n langettamat ankarat sakkomaksut.
Vuoteen 2050 mennessä EU haluaa saavuttaa kaikkiaan 90 prosentin vähennyksen liikennesektorin hiilidioksidipäästöissä. Viimeistään vuoteen 2050 mennessä kuorma-autovalmistajien on todennäköisesti sanottava hyvästit dieselmoottoreille.
Akku, polttokenno vai molemmat?
Toisin kuin henkilöautoissa ja kevyemmässä kalustossa, yksikään kaikkiin segmentteihin ja kuljetustehtäviin yhtä sopiva pääratkaisu ei ainakaan vielä ole vakiinnuttanut itseään raskaiden hyötyajoneuvojen tulevien vuosien ja vuosikymmenten vaihtoehtoisissa voimalaitekaavailuissa.
Näin ollen molempia järjestelmiä parhaillaan kehitetään mahdollista sarjatuotantoa varten. Eikä tässä ole kyse vain yhdestä tai kahdesta ajoneuvovalmistajasta, vaan ymmärrettävästi koko toimialasta.
Pidemmällä aikavälillä
Sähköisiä voimansiirtoja akulla tai vetykäyttöisellä polttokennolla pidetään pitkällä aikavälillä varteenotettavimpina vaihtoehtoina. Vaikka akkukäyttöiset voimalinjat ovat henkilöautoissa yhä suositumpia ja nopeasti vakiinnuttamassa likipitäen monopoliasemaansa huomisen voimalinjaratkaisuina, kysymys hyötyajoneuvojen tulevaisuuden voimalinjakonseptista on selkeitä vastauksia vailla.
Korkea energian varastointitiheys ja lyhyet tankkausajat puhuvat polttokennotekniikan puolesta. Akkuihin liittyvän teknologian ripeä kehitys ja kaavailut rakentaa megawattitason latausinfrastruktuureja ovat ohjaamassa siihen, että akkukäyttöiset voimalinjaratkaisut näyttäväisivat sittenkin mahdollisilta myös pitkien etäisyyksien kuljetuksissa.
Muuttuvat skenaariot
Usein keskusteluissa väläytelty tulevaisuuden skenaario, akkusähköisten hyötyajoneuvojen käyttäminen alueellisessa tavarajakelussa ja polttokennotekniikalla toimivien ajoneuvojen käyttäminen pitkien etäisyyksien ja raskaan liikenteen kuljetustehtävissä, on ainakin osittain muovautumassa uudelleen.
On ilmaantunut kannanottoja, että akkusähkökäyttöiset ajoneuvot ovat vetykäyttöisiin ajoneuvoihin verrattuna edullisempia ratkaisuja. Lisäksi niiden kerrotaan olevan ympäristöystävällisempi ratkaisu erityisesti pitkien matkojen kuljetuksissa.
Joidenkin näkemysten mukaan myös kokonaishyötysuhteen tarkastelu selvästi puoltaisi akkukäyttöisten käyttämistä vetykäyttöisten polttokennojen sijasta, joissa noin kolme neljäsosaa menetetään erilaisten muunnoshäviöiden johdosta.
Tosin ainakin tällä hetkellä akkukäyttöisten hyötyajoneuvojen ajomatkat ovat varsin lyhkäisiä verrattuna perinteisempään voimalaitetekniikkaan.
Onko polttomoottoreille enää sijaa?
Dieselmoottorin valtakausi raskaan kaluston luotettavana voimalaitteena vaikuttaa päättyvän vuoden 2050 paikkeilla, joten onko polttomoottoritekniikalle enää sijaa tulevaisuuden kuljetuskaluston voimalinjoissa?
Eräänä mahdollisuutena pidetään vetykäyttöistä polttomoottoria, joka luontevasti kävisi yhteen nykyisen kaltaisten kuorma-autojen voimansiirtotekniikoiden kanssa.
Tietotaito, tuotantokoneisto, komponenttien ja osien valmistus sekä myynti- ja huolto-organisaatiot ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä. Polttoaineen vaihtumisella hiilivedystä vedyksi olisi vaikutusta, muttei kuitenkaan kovin suurta. Huoltokulut polttomoottorilla ovat suuremmat kuin sähkökäyttöisellä voimalaitteella.
Vetykäyttöinen polttomoottori on ajanmukaisen dieselmoottorin tapaan varsin monimutkainen konstruktio. Kestoiän voi olettaa olevan samaa luokkaa kuin nykydieselmoottoreilla, eli sangen pitkä.
Vetyä (H2) poltettaessa voi jonkinlaiseksi ongelmaksi muodostua NOX-päästöt, mutta ne ovat samalla tavalla jälkikäsiteltävissä kuin nykyisissä dieselmoottoreissa.
Polttoainetta on mahdollista valmistaa elektrolyysiprosessin avulla vedestä käyttäen fossiilisia tai uusiutuvia energialähteitä. Fossiilisia energialähteitä käytettäessä vedyn tuotannon seurauksena syntyneet hiilidioksidipäästöt on mahdollista ottaa talteen, varastoida ja hyödyntää.