Kategoriat
Ajan vaikuttaja –juttusarjassa haastatellaan kiinnostavia autoteknillisellä alalla vaikuttavia henkilöitä. Nyt esittelyssä on Vesa Linja-aho, 39, joka tunnetaan Suomessa pioneerityöstään sähköautoilun hyväksi. Tällä hetkellä Vesa työskentelee viestintä- ja ryhmäpäällikkönä SESKO:ssa. Hän ennustaa, että vety jää hopealle sähköautoilun energiamuotojen taistossa, ja toivoo eettistä kehitystä autotehtaiden alihankintaketjuihin.
Vesa, millaisessa roolissa työskentelet ja millainen on koulutustaustasi?
Toimin viestintä- ja ryhmäpäällikkönä sähköalan standardointijärjestö SESKO:ssa. Vastaan muun muassa latausjärjestelmien, akkujärjestelmien ja pienjännitesähköasennusten standardoinnista. Pohjakoulutukseltani olen sähkötekniikan ja elektroniikan diplomi-insinööri. Taskusta löytyy myös matematiikan ja tietotekniikan aineenopettajan pätevyys sekä taloushallinnon erikoisammattitutkinto.
Olet energinen ja ehtiväinen ihminen. Mitä kaikkea teet tällä hetkellä ja minkälaisilla prioriteeteilla?
Aloitin viime syyskuussa työt sähköalan standardoinnin parissa. Ala eurooppalaisine ja kansainvälisine ulottuvuuksineen sekä kokouksineen on melko haastava, joten keskityn tällä hetkellä päätyöhöni. Teen työn ohessa väitöskirjaa Aalto-yliopistoon uusien teknologioiden, kuten sähköautojen, turvallisuudesta. Muuten vapaa-aika on melko tyypillistä lapsiperhearkea harrastuksineen, kotieläinpihoineen ja tietokonepeleineen. Keväällä on työllistänyt myös Sähkö- ja hybridiajoneuvojen sähkötyöturvallisuus -kirjan uudistaminen. Alkuperäisteos on vuodelta 2012. Perusasiat ovat samoja, mutta lainsäädäntö on mennyt uusiksi. Katso kirjan julkistuswebinaarin tallenne tästä.
Mikä sai sinut autoalalle? Onko jokin tietty ahaa-elämys matkalla?
Ei ahaa-elämys vaan pikemminkin sattuma. Työskentelin vuonna 2008 yliopistossa ja suoritin opettajan pätevyyteen vaadittavia opintoja, joihin kuului pakollisena osana opetusharjoittelu ammattikoulussa tai ammattikorkeakoulussa. Soitin Metropolian, silloisen Stadian, vaihteeseen, ja päädyin ajoneuvotekniikan päällikön puheille. Heillä oli tilanne päällä: ERA-sähkökilpa-autoprojektin veto vei autoelektroniikan lehtori Sami Ruotsalaiselta niin paljon aikaa, että perusopetustyön suorittamisessa oli aikatauluhaasteita. Olivat enemmän kuin iloisia, kun saivat kokeneen opettajan ”harjoittelijaksi” kurssilleen. Palaute oli positiivista, ja jatkoin ensin sivutoimisena tuntiopettajana ja myöhemmin kokopäiväisenä lehtorina aina syyskuuhun 2020 asti.
Vuosikymmenen aikana oli surullista seurata ammatillisen koulutuksen alasajoa rahoitusleikkauksin: kolmen opintopisteen kurssi oli vuonna 2010 39 tuntia, työt lopettaessani 30 tuntia. Opintopistekohtaista tuntiresurssia on siis leikattu 23 prosenttia – kyllä se jossain näkyy.
Miten sinusta on tullut Suomen virallinen sähköautoilun sanansaattaja?
Kaikki lähti siitä, kun entinen opiskelijani ja hänen pomonsa kutsuivat syksyllä 2014 juttelemaan hankkeesta, jossa pitäisin sähköautoteemaista blogia autolehden verkkosivuilla. Koeajoin eri sähköautoja ja kirjoitin niistä sekä muustakin sähköiseen liikenteeseen liittyvästä.
Nykyään kilowattien, kilowattituntien ja ampeerien pyörittely on osa auto- ja liikennetoimittajien perusammattitaitoa, mutta vuonna 2014 tilanne oli aivan toinen. Yhteistyö on kantanut pitkään, ja minulla on nykyään vakioaukeama Tuulilasi-lehdessä, jossa käsittelen sähköistä liikennettä ja alaan liittyvää tai sitä sivuavaa tuoretta tutkimusta.
Viralliseksi sanansaattajaksi kutsuminen hivelee egoa, mutta siinä on huonojakin puolia – olen jopa pyrkinyt leimasta eroon, esimerkiksi usuttamalla toimittajia haastattelemaan välillä muitakin, hyvällä menestyksellä.
Viestinnällisesti on tärkeää, että ”sanansaattajia” on paljon. Tällöin käy ilmi, että jonkin asian taustalla ei ole Vesa Linja-ahon mielipide vaan yleinen tieteellinen konsensus. Mitä enemmän jotain tosiasiaa toistetaan ja mitä useampi sitä tekee, sen parempi. Siksi on hienoa, että nykyään löytyy Sähköautomiehet-podcastia, SATL:n sähköauto-opasta ja vaikka mitä.
Auton valintaan liittyy paljon tunneseikkoja. Perinteisiin arvoihin uskovaa 60-vuotiasta autonostajakandidaattia ei kiinnosta, ajaako joku Vesa Linja-aho sähköautolla tai mitä hän niistä sanoo, ympäristökysymyksistä puhumattakaan. Hänelle pitää sanoa, että Arnold Schwarzeneggerkin ajaa sähköautolla. Nuoret pitävät ympäristökysymyksiä tärkeinä, mutta harvalla nuorella on resursseja ostaa uusi sähköauto. Eikä käytettyä voi ostaa, jos kukaan ei osta uusia.
Miten näet autoilun ja liikenteen sähköistämisen viiden vuoden päästä?
Viiden vuoden päästä yli puolet myydyistä autoista on jo töpseliautoja ja niistä merkittävä osa täyssähköisiä. Sama kehitys on nähty jo Norjassa. Täysin itseajavista autoista en uskalla sanoa mitään.
Millaisia uhkakuvia näet autoilun ja liikenteen kehityksessä?
Tällä hetkellä näen lähinnä mahdollisuuksia. Suurin haaste liikenteen sähköistymisessä on tuotantoketjun saaminen taloudellisesti ja eettisesti kestävälle pohjalle. Sähköautoissa tarvittavia raaka-aineita tuotetaan epäinhimillisissä oloissa. Eikä se, että näin toimitaan öljynkin kanssa, ole mikään vapaudut vankilasta -kortti tässä asiassa.
Monimutkaisen ongelman korjaaminen vaatii monimutkaisia toimenpiteitä. Yksi sanktio mitä kaipaan, on mahdollisuus sakottaa länsimaisia yrityksiä koko alihankintaketjun ihmisoikeus- ja ympäristörikoksista. Tämä motivoisi tilaajavastuuseen.
Kumpi voittaa, vety vai laturit?
Näillä näkymin laturit. Tulevaisuuden ennustaminen on aina hankalaa, joten on mahdollista, että pääsen naureskelemaan tälle vastaukselle vuonna 2040.
Vedylle voi olla käyttösovelluksia pitkän matkan raskaassa liikenteessä tai jopa lentoliikenteessä, mutta akkutekniikka on kehittynyt sellaista vauhtia, että suurimmalle osalle henkilöautoilijoista siirtymistä sähköön jarruttaa enää autojen korkea hinta. Vedyn päähaaste on tolkuttoman kallis jakeluinfrastruktuuri ja se, että vedyn tuotanto tuo yhden – tai tarkalleen ottaen kaksi – turhaa häviöporrasta lisää: vetyauto on pohjimmiltaan sähköauto. Sähkö kannattaa mielestäni ladata suoraan akkuun, ei muuttaa välillä vedyksi ja takaisin sähköksi – hyötysuhde on huono.
Kiitos haastattelusta, Vesa!
Lue myös muut Ajan vaikuttaja -haastattelut!
Kuva: Nicklas Nyman