Kategoriat
Usein autoalalle päädytään ainakin jonkinlaisen autoiluun liittyvän mielenkiinnon johdosta. Jos henkilö hakeutuu jo opiskeluvaiheessa autotekniikan pariin, kyseessä on tyypillisesti vielä astetta vakavampi innostus. Meistä monella on harrasteauto, jonka kunnostus ja ylläpito tuovat toimistovoittoisen työn vastapainoksi konkreettisempaa teknistä tekemistä.
Aktiivikäytöstä poisjääneen, tavallista vanhemman tai ylipäätään erikoisemman auton omistaminen on ani harvoin perusteltavissa puhtailla järkisyillä. Jo yksinomaan sellaisen säilyttäminen maksaa vuositasolla paljon, ja vaikka liikennekäytöstä poistaminen onkin nykyään ilahduttavan helppoa, ovat ylläpitokulut silti korkeat ajokilometreihin nähden. Useimmiten kunnostustyö ei ole koskaan valmis, eli omistajalla on aina mielessä seuraava osa-alue, joka vaatii huomiota. Ja siinä piileekin koko harrasteautoilun sydän.
Itse tekemällä
Tunnen lukuisia huomattavan vaativissa autoteknisissä työtehtävissä toimivia henkilöitä, joiden kotitallista löytyy museoikäistä ajokalustoa. Äkkiseltään voisi ajatella, antaako nykytekniikkaan verrattuna hyvin yksinkertainen auto omistajalleen oikeasti riittävästi ylläpitohaastetta tai riemukasta ajonautintoa? Ei aina. Monet ikiomasta harrastekohteesta vuosia haaveilleet hankkivat sellaisen elämäntilanteen salliessa. Muutaman kesän jälkeen into kuitenkin laantuu ja auto joko unohtuu säilytyspaikkaansa tai myydään eteenpäin.
Toisille taas harrasteautoilusta muodostuu pitkäaikainen ajanviete, jolla on tärkeä merkitys rentoutumiseen ja oman kädenjäljen näkemiseen liittyen. Kipinä on voinut syttyä ja harrastus alkaa jo parikymppisenä. Omakohtaisen asennus- tai korjaustyön onnistumisen ilo ja alkukantainen ajamisen tunnelma ovat asioita, joita on vaikea perustella ulkopuolisille. Mutta toisaalta: on varmasti myös vaikeaa perustella harrasteryhmän ulkopuoliselle esimerkiksi sitä, miksi niin moni kävelee valkoisen pallon perässä nurmikentillä monta tuntia päivässä (golf)? Tai miksi ihmiset kokoontuvat sankoin joukoin hiekkakentälle hyppimään kaatosateessa korvia huumaavan musiikin tahdissa (kesäfestarit)? Kyseessä on useita aisteja kutkuttelevia vapaa-ajan viettomuotoja, joista kaikilla on lupa nauttia niin halutessaan.
Lapsuuden muisto
Miten se omaa autotallia komistava yksilö sitten valitaan? Olen huomannut, että usein yksi peruste ostokohteelle on lapsuudessa koettu ajokki. Olipa se sitten iskän Saab, enon Escortti tai serkkupojan Valiant, mielenkiinnon kohde on tyypillisesti joku nelipyöräinen, jonka kyydistä, äänistä ja tuoksusta on saanut nauttia ennen omaa ajokortti-ikää.
Tähän täytyy liittyä jotain sujuvasti (tai joskus vähemmän sujuvasti) paikasta toiseen siirtymisen riemua. Auto mahdollistaa lapselle ehkä vähän taianomaisestikin perille pääsyn, ja kun sivuikkunoista ei välttämättä näe maisemaa kunnolla, huomio kiinnittyy auton pärinään, hajuihin ja heilahduksiin. Hetkinen, paikkaammeko lapsuudenkaipuuta klassikkoautolla?
Yhtä lailla se ensimmäinen oma auto on monelle loppujen lopuksi malleista rakkain. Itselläni nuo kaksi elämän alkuvuosien nostalgiaelementtiä yhdistyvät, kun äidilläni oli 60-luvun Mini ollessani pikkupoika, ja sain ikään kuin perintönä ajaa juuri ajokortin saaneena paljon isoveljeni vuoden 1977 Minillä. Ja kyllä, haaveissani on hankkia vielä joskus sellainen, eikä vähiten siksi että Minien ympärillä on aktiivista kerhotoimintaa.
Aikakauden palvonta
Toisille taas tietyn aikakauden elämäntyyli ohjaa harrastekaluston hankintaa. Ehkä tyypillisin esimerkki tästä on 50-60 -lukujen rock’n roll henkinen jenkkiautoharrastus, jossa autojen lisäksi esimerkiksi vaatetus ja kodin sisustaminenkin voi noudattaa aikakauden tyyliä. Tämä väkijoukko sai laajalti vertauskuvallisesti bensaa liekkeihin, kun 80-luvun lopulla käytettyjen autojen tuontihelpotukset yhdistyivät helpon lainarahan saamiseen. Lukemattomat autounelmat toteutuivat, kun klassikkoautoja saapui tuolloin laivakaupalla Suomen satamiin.
Amerikkalaisautojen harrastajat ovat pääsääntöisesti nykyään jo hieman iäkkäämpää väkeä. Tämä on alkanut näkyä viime vuosina jollei myynti- niin ainakin pyyntihintojen voimakkaana kasvuna. Ei ole epätavallista, että hyväkuntoisesta kaksiovisesta muskeliautosta tavoitellaan 40 000 euron hintaa. Museorekisteröidyt erikoisversiot ovat sitten vielä erikseen. Cruising-tapahtumissa kokoontuu satoja onnellisia ihmisiä ja perheitä, jotka tuntevat vahvaa yhteenkuuluvuutta, automerkistä tai -mallista riippumatta.
Ohikiitävä ohjus
Joskus jonkun auton kohtaaminen, näkeminen tai vaikka liikennevaloista kiihdyttämisen kuuleminen jättää niin voimakkaan tunnejäljen, että sopivan ajankohdan koittaessa henkilö hankkii sellaisen, muita vaihtoehtoja edes ajattelematta. Toki useimmiten ajatus ”Tuollaisen mä vielä hankin” jää aikomuksen tasolle tai se pyyhkiytyy yli vielä voimakkaammalla tunnejäljellä.
Yksi tuttavapiirini ihminen tokaisi vakavalla äänellä 20-vuotiaana 1990-luvun alussa: ”Sitten kun hankin jenkkiauton, se on Hemi Cuda”. Kyseessä on yksi himotuimmista USA-autojen malliversioista hevosvoimien hullutteluvuosilta 1960-70 -lukujen taitteesta. Vuodet vierivät, perheitä perustettiin ja talovelkoja otettiin. Kunnes yhtenä kesäiltana Helsingin kauppatorilla vastaan ajoi nuoruuden tuttuni oranssilla Plymouth Barracudallaan, jota vauhditti 2000-luvun moderni Hemi-moottori. Se ei siis ole 100 % alkuperäinen Hemi Cuda, mutta aivan riittävän lähellä liki 30 vuotta sitten lausuttua päämäärää.
Itselleni harrasteautoilu antaa elämyksiä, haasteita, nostalgiaa ja terapiaa arkikiireiden keskelle. Siihen voi uhrata rahaa ja aikaa määrättömästi, mutta toisaalta tauon aikana projekti tai avoauto saa olla omillaan eikä velvoita minua juuri mihinkään. Järjen pilkahdus löytyy siitä, että joskus vanhemmalla silmäterällä voi ajaa käyttöauton sijaan joitain arkiajoja. Mikä hienointa, harrasteauto voi tuoda iloa ja haasteita hankintahinnastaan riippumatta. Parin tuhannen euron arvoinen 80-luvun etuvetoauto voi olla omistajalleen jopa rakkaampi kuin samassa tallissa oleva legendaarinen urheiluauto.
Ehkä koko harrasteautoilua kuvaa osuvasti takapuskuritarra: ”Want to ask why? You wouldn’t understand.”
SATL:n verkkokaupassa on modernien autoteknisten kirjojen ohella tarjolla opuksia myös vanhempaan kalustoon liittyen. Hinnat alkaen 8 euroa + toimituskulut. Klikkaa verkkokauppaamme!
