Kategoriat
Leasingyhtiöiltä, latausoperaattoreilta tai työnantajilta voi vaatia työtä, jotta vapaan autoedun työsuhdeautoilijan kaikki ajoähkökulutkin ohjautuvat firman piikkiin. Lehtinumerossa 4/2023 avasimme asiaa.
Monien yritysten autopolitiikoissa on entistä tiukemmat CO₂-päästöarvorajat. Ladattaviin autoihin liittyy tällä hetkellä myös paljon verotusporkkanoita, joihin on järkevää perehtyä. Latauksen maksaminenkaan ei ole aina ihan yksinkertaista. Jos työsuhdeautoilun kuviot ovat aiemminkin olleet hieman mutkikkaita, nyt on erityisen hyvä kerrata, mitä kokonaisuuteen liittyy.
Lataussähköt kuin bensakortilla
Kun työntekijä ja työnantaja ovat sopineet työsuhdeautoedusta, alkaa työsuhdeauton hankinta yleensä neuvottelulla leasingyhtiön kanssa. Jälleenmyyjäliikkeen puoleen saatetaan kääntyä vasta yrityksen autopolitiikkaan sopivan auton ja leasingsopimuksen löydyttyä.
Vapaassa autoedussa leasingyhtiö voi olla mukana myös käyttökulujen maksuliikenteessä. Huoltoasemaketjun maksukortti on tällöin tyypillinen ratkaisu polttomoottoriselle työsuhdeautolle.
Lataussähköön liittyen kysymys kuuluu: miten hyvin maksut saadaan kulkemaan eri latausoperaattoreilta työnantajalle? Leasingyhtiö voi toimia tässä osaltaan välittäjänä. Ratkaisu on sinänsä sama niin kodin, työpaikan kuin julkistenkin latauspisteiden kanssa.
“Kun käytössä on meidän yhteistyökumppaneidemme älykkäät latauslaitteet, pilvipalvelujen kautta saa ladatun sähkön kustannukset ohjattua osaksi leasingsopimusta”, LeasePlanin tiimiesimies ja latausasiantuntija Sanna Murtonen sanoo.
Hyvin järjestetty työsuhdeauton latauskokonaisuus yksnkertaistaa käyttöä paljon. (Kuva: Oy Kaha Ab)
Todellisten kulujen mukaan
Taloyhtiössä asuvan työsuhdeautoilijan näkökulmasta olisi siis toivottavinta, jos siellä olisi tällaiset nettiyhteydellä varustetut ja jonkin vakiintuneen operaattorin latausasemat. Joko jo valmiiksi tai työsuhdeautoilijan oman aktiivisuuden seurauksena.
Näin ei aina ole, vaan taloyhtiöissä voi olla muunkinlaisia ratkaisuja lataussähköstä laskuttamiseen.
“Sellaiset ratkaisut eivät käy, joissa on vain kiinteä kuukausikulu. Verottajan ohjeistuksen mukaan työnantaja saa maksaa vain todelliseen kulutukseen perustuvat kulut”, Murtonen kertoo.
Vähän kalliimman nettiyhteydellä varustetun latauslaitteen hankintaan on kuitenkin työsuhdeautoilijalle hyvä porkkana. Vapaassa autoedussa kotilatauslaite lasketaan yhdeksi auton lisävarusteista. Työsuhdeautoilijan ei tarvitse siis maksaa laitetta suoraan omasta pussistaan.
Työpaikalle hankittavan latauslaitteen ostohintaa ei lasketa autoetuun. Autoetuhan on pitkälti juuri työntekijän henkilökohtaiseen elämään suunnattu.
KIINNOSTAAKO AIHE? LUE VELOITUKSETTA KOKO ARTIKKELI TAULUKOINEEN TÄSTÄ!