Hannu Jussila kutsui koolle FATY:n seniori-ikäiset jäsenet seniorikerhon perustamista varten 22.11.2011. Jäseneksi pääsee työelämästä vapautunut 60 vuotta täyttänyt jäsen. Myös alle 60 vuotiaat työkyvyttömyyseläkkeelä olevat jäsenet pääsevät mukaan. Perustavassa kokouksessa oli jäseniä 11.(Ismo Aaltonen, Aarni Ahola, Matti Heikkilä, Matti Kankuri, Kyösti Kuivala, Jaakko Lehtonen, Leo Lätti, Viljo Paajanen, Kalevi Saarela, Osmo Urho ja Hannu Jussila)
PERUSTAMISKOKOUKSEN MUISTIO
Aika: 22.11.2011 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
1. Hannu Jussila kokoonkutsujana toivotti kaikki läsnäolijat tervetulleiksi todeten, että jo vuosia sitten oli yritetty saada senioritoiminta käyntiin, ja nyt yritetään uudelleen. Jaakko Lehtonen sanoi olleeensa silloin mukana, kuten myös nyt jo edesmennyt Isto Jaakkola. Lisäksi oli kaksi muuta jäsentä, joiden nimiä hän ei muista. Se oli ilmeisesti ainoa kokoontuminen.
2. Päätettiin jatkossa kokoontua joka kuukauden toinen tiistai klo 14:00. Kokoontumispaikka pyritään pitämään aina samana, jolloin ei tarvita erillistä kutsua eikä johtohenkilöitä. Kokouksessa päätetään aina seuraavasta kokouksesta. Jos tulee muutoksia sovittuun kaavaan, niin siitä ilmoitetaan erikseen.
3. Tilaisuudet päätettiin pitää vapaamuotoisina kahvitilaisuuksina, joista ei tehdä pöytäkirjoja. Muistio voidaan tehdä.
4. Mitään jäsenmaksuja ei tulla perimään. Jokainen hoitaa itse kustannuksensa.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 13.12.2011 kokouksesta
Aika: 13.12.2011 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (12): Ismo Aaltonen,Jorma Heikkilä, Matti Heikkilä, Heikki Kangasniemi, Matti Kankuri, Kyösti Kuivala, Mauno Kumpulainen, Jaakko Lehtonen, Viljo Paajanen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Päätimme kokoontua jatkossakin samoin, eli joka kuukauden toinen tiistai klo 14. Paikka on sama, ellei toisin sovita. Muutoksista ilmoitetaan erikseen.
– Muistelimme vanhoja asioita Forssan Auto Oy:n vaiheilta. Liikkeen omistajia olivat aluksi Tauno Korvenoja, Eino Rantanen, Kalle Siltanen ja Heikki Vienonen. Liikkeen omisti myöhemmin yksin liikenneneuvos Tauno Korvenoja otettuaan uutta toimitilaa rakennettaessa Hämeentielle vastattavakseen firman velat v. 1962. Aikaisemmin korjaamo oli toiminut Keskuskadulla. Kauppakadulla ja myöhemmin linja-autoasemalla olivat auto- ja varaosamyynti. Korvenojalla oli yritysrypäs, johon kuuluivat em. autoliikkeen lisäksi linja-autofirma Yhdysliikenne sekä kuljetusliike Someron Auto Oy. Lisäksi olivat vielä taksiauto Somerolla ja hinausauto Forssassa. Neuvos myi itse Someron Auto Oy:n, jolla oli yhdeksän rekkaa, ja jotka kuljettivat pääasiassa maitoa kuivamaitotehtaalle Somerolle. Myöhemmin hän myi Pekolan Liikenne Oy:lle Yhdysliikenteen, jolla oli 41 linja-autoa. Forssan Auton entinen korjaamopäällikkö, Jaakko Lehtonen muisteli aikoja, jolloin hän oli päätoimen lisäksi talonmies, päivysti hinausauton ja ajoi tarvittaessa tilausajoja. Siinä oli riittävästi puuhaa yhdelle miehelle. Hänen vaimonsa Hilkka oli apuna työn vastaanotossa sekä päätoimisesti siivoojana.
– Merkkiedustuksia oli vuosien mittaan Ford, GM:N tuotteet, Nissan ja Mazda. Nissania myytiin tytäryhtiö Autoforssan kautta.
– Korjaamon työnjohtajina Jaskan (Lehtonen) aikana olivat aluksi Sakari Multala ja Myöhemmin Pentti Särssi, joka asui Hämeenlinnassa. Osmo Urho oli Jaskan jälkeen korjaamopäällikkö. Jäsenistämme Hannu Jussila, Matti Kankuri ja Mauno Kumpulainen ovat myös olleet jossakin vaiheessa siellä töissä. Kankuri oli Mazdan huoltopäällikkö ennen firman myyntiä Astrumautolle. Jussila oli 1970 työharjoittelijana ennen opiskelua. Kumpulainen oli 60-luvulla asentajana, autonkuljettajana ym. töissä. Hän teki Jaskan kanssa firman hinausauton Bedford J 6:n alustalle. Hän rakensi myös varaosahyllyt alakertaan hitsaten ne puikkokoneella. Mainittakoon Manun (Kumpulainen) autonkuljettajan roolista Someron Autossa, vaikka se ei varsinaisesti otsikon aiheeseen kuulukaan. Maitoa ajettiin Kemistä asti Someron maitojauhetehtaalle siten, että kuormat koottiin ensin pohjoisessa ja kuskit vaihdettiin Kokkolassa, josta kuormat ajettiin Somerolle. Kuskit asuivat teltassa vaihtopaikalla kesällä 1964. Varaosa- ja laakerivarasto oli kattava. Se kattoi myös Volvo linja- ja kuorma-autojen osat, koska Someron Auton ja Yhdysliikenteen autot olivat Volvoja. Ajoneuvo Oy:kin (Volvon merkkiliike) käytti samaa varastoa joskus hyväkseen. Varaosamyyjien Heikki Vienosen ja Toivo Kipahtin mielestä, mitä ei hyllystä löydy, sitä ei tarvita. Heikki Vienosen veli Hugo oli myös ollut jonkin aikaa varaosamyyjänä.
– Asentajia enimmillään oli 18. Forssan merkittävimpiin asentajiin kuuluneet Yrjö Säteri, Yrjö Larpi, Esa Laakso Ensi Mattila, Petri Mäkinen, Pentti Stenberg ja Väinö Mäkelä ovat kuuluneet henkilökuntaan. Myös kaikkien forssalaisten tuntema kilpa-ajaja moottoripyörällä, Mikael Nousiainen oli asentajana ennen moottoripyöräkorjaamon perustamistaan. Lisäksi asentajiin kuului raskaan kaluston asentaja Ahti Mattila, joka korjaili vain firman omaa kalustoa. Häneen neuvoksella oli täydellinen luottamus riippumatta Ahdin ”henkilökohtaisesta ongelmasta”.
– Työssähän aina sattuu ja tapahtuu kuten Jaskalle kävi Koski tl:ssä, kun hinuri ei pysynyt paikallaan säiliöauton ojastavedossa, ja autoa ei saanut ankkuroida seurakunnan mailla olevaan puuhun. Hinaus piti sitten suorittaa toisen firman toimesta. Langattomien puhelinten tultua markkinoille neuvos sai sakot, kun poliisiradio meni sekaisin, Jaskan käyttäessä uutta hienoutta. Neuvoksen tytär, Arja Torkkomäki, firman viimeinen omistaja oli hankkinut ne USA:sta työmatkallaan. Jussila muistaa kiertäneensä pultin poikki Bedfordista, kun laittoi Pentti Stenbergin kanssa moottoria paikoilleen remontin jälkeen, eikä Stenberg uskonut, että se oli jo kireällä, vaan käski kiristää lisää. Stenberg oli sen jälkeen hiljaa. Hän teki kaikki moottoriremontit, joita oli siihen aikaan paljon. Manun ensimmäinen maitokuorma pilaantui, kun hän ei tiennyt, että kauimpaa tullut sai etuilla purkauspaikalla. Neuvos oli hyvin tarkka rahasta. Hän oli antanut ohjeen, että mikäli asiakkaalta ei löydy rahaa, pitää ottaa tavaraa kaniin, vaikka esimerkiksi varapyörä. Kerran tuli kuitenkin luottotappio, kun Manu kävi vaihtamassa Ahoniityssä tiellä Bedfordin vetoakselin, eikä löytynyt rahaa eikä mitään tavaraa kaniin. Työntekijöiden sosiaalitiloja kunnostettaessa Torkkomäkien omistaessa firman, Arja oli sitä mieltä, että miehille pitää laittaa rosteriset wc-pytyt. Kankuri sai käännettyä hänen päänsä ja kaikille tuli posliiniset.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 10.01.2012 kokouksesta
Aika: 10.01.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (10): Ismo Aaltonen, Jorma Heikkilä, Matti Heikkilä, Matti Kankuri, Jorma Koivula, Kyösti Kuivala, Jaakko Lehtonen, Mauno Kumpulainen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Tarkennettiin ja lisättiin kohtia edellisen kokouksen muistioon.
– Muisteltiin Autokeitaan vaiheita ja päätettiin hankkia yhdistykselle sen hiljattain ilmestynyt historiikki.
Firman perustaja ja omistaja oli Väinö Järvi, jolla oli ollut Esson huoltoasema Jokioisten keskustassa.
Autokeidas harjoitti korjaamotoimintaa vuosina 1962-91.
Asentajia enimmillään oli 15-16. Talon tapaan kuului, että ketään ei lomautettu hiljaisena aikana, mutta vastaavasti myös lakkojen aikana työtä tehtiin normaalisti. Ennen valtatie 2:n päällystämistä tuulilasin vaihtoja oli todella paljon, koska ne tuolloin olivat vielä karkaistuja eikä laminoituja.
– FATY:n jäsenistä Atte Jaatinen, Matti Kankuri, Kalevi Saarela, Tauno Salonen ja Seppo Segerstedt ovat olleet töissä Autokeitaalla. Myöhemmin korjaamon lopetettua toimintansa Salonen ja Segerstedt perustivat Korjaamokeitaan Autokeitaan tiloihin. Myös Hurjanen perusti oman korjaamon Kaukjärvelle. Kankuri oli Keitaalla kahteen eri otteeseen vuosina 1961 ja -62 sekä 1968 ja -69. Hän työskenteli eri pisteissä kuten työkaluvarastossa, töitten vastaanotossa sekä vaihtoautojen kunnostuksessa. Saarela oli Keitaalla useammassa jaksossa yhteensä noin 25v, josta viimeiset 10v työnjohtajana.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 14.02.2012 kokouksesta
Aika: 14.02.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (12): Ismo Aaltonen, Kai Haga, Jorma Heikkilä, Atte Jaatinen, Heikki Kangasniemi, Matti Kankuri, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Mauno Kumpulainen, Jaakko Lehtonen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila.
– Muistelimme Forssan Autopirtti Oy:n vaiheita. Firman perustajat v.1951 olivat pääasiassa Forssan seudun ammattiautoilijoita Heikki Vienosta lukuunottamatta. Perustajaosakkaita olivat ainakin Esko Laine, Pentti Markkula, Kasper Sundell, Emil ja Jalo Örn. Firma toimi koko olemassaolonsa ajan Hämeentiellä, jossa toiminta alkoi vasta 2.7.1953 TB-huoltamona. Ajoneuvomyynnin tultua mukaan Autopirtti edusti aluksi Konela Oy:n maahantuomia ajoneuvoja. Sittemmin firman omisti paikallinen OTK-lainen Osuusliike Tammi vuodesta 1977 ja sen jälkeen E-liikeketjuun kuuluvat tahot Renlund ja Trendor vuoteen 1994. Viimeksi Autopirtin omistivat Arto Wilden ja Anna-Liisa Tolvanen. Merkkivalikoimassa olivat myös Fiat ja Mazda.
– Johtajina toimivat ammattiautoilijoiden aikana Erkki Majuri, Vapaa Toivonen, ja Pauli Lehtonen. Osuusliike Tammen aikana toimitusjohtajina olivat Markku Viitanen, Yrjö Takkinen ja Timo Tuominen. Arto Wildenin ja Anna-Liisa Tolvasen aikana firma ajautui konkurssiin v. 1999. Wilden oli tuolloin toimitusjohtaja.
– Korjaamopäällikköinä Autopirtillä ovat olleet Erkki Majuri, Raimo Grönfors, Veikko Multala ja Matti Kankuri. Korjaamo oli aluksi täyden palvelun korjaamo. Siellä korjattiin kaikkia autoja raskas kalusto mukaan lukien. Oli oma maalaamo, peltikorjaamo jne.
– Huoltoaseman puolella olivat päällikköinä Pentti Markkula ja Leo Salokoski. Sillä puolella olivat rasvamontut ja renkaiden korjaukset.
– Varaosamyynti oli vastapäätä TB:tä. Päällikkönä oli Erkki Helenius.
– Kankuri muisteli Viitasen tulleen lihakaupan puolelta, ja että Takkisen kanta firman tuloksesta oli, että tulosta ei tarvitse tulla kuin yksi prosentti, koska liike on osuustoiminnallinen. Kankuri muisteli hyvällä mielellä Autopirttiä, koska siellä sai toteuttaa itseään. Rahaa hankintoihin E-liikekaudella oli aluksi reilusti käytössä. Korjaamolle hankittiin tuolloin mm. Suomen ensimmäisiä testiratoja. Asentajia enimmillään oli 12.
– FATY:n jäsenistä on lisäksi Autopirtillä ollut töissä Ari Ahonen työnjohtajana, Hannu Jussila työharjoittelijana korjaamolla ja Jari Ojansuu varaosamyyjänä.
.Korjaamon suuria persoonia olivat Onni Haarala (raskas kalusto ja kaikki muu peltitöistä lähtien), Into Kuusela (moottori ja voimansiirto) ja Ossi Sipola vikkelänä joka paikan höylänä ja huuliveikkona. Pituutensa hän ilmoitti olevan ”metri viis lippalakin kanssa muuten ei mitään”. Jussila kertoi ”Onsakan” (Haarala) ja Kuuselan välisistä poliiittisista väittelyistä ruokatunneilla eväitä syödessä. Onska osasi taitavasti provosoida Kuuselaa maatalouspolitiikkaan, vaikka ilmeisesti aateveljiä olivatkin. Kun Kuusela oikein lämpeni, niin Onska päätti väittelyn toteamalla, että ”noin määkin ennen aattelin, ku en ollu viälä itsenäinen pienviljelijä, mutta ny mää tiärän, miten asiat oikein o”. Onni oli mennyt avioon naisen kanssa, jolla oli pieni maatila. Näin oli syksyllä 1969.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 13.03.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen Seniorit
Aika: 13.03.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (12): Ismo Aaltonen, Jorma Heikkilä, Matti Heikkilä, Atte Jaatinen, Matti Kankuri, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Kyösti Kuivala, Jaakko Lehtonen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Käytiin läpi Forssan Delta-Auton vaiheita. Aluksi sillä oli vain auto- ja varaosamyynti. Merkkeinä olivat Lada ja Lancia vuosina 1991-98. Toimipiste oli tuolloin Hämeentie 41:ssä. Myyjänä oli Ismo Huuhka. Toiminta siirtyi 1992 TT-Auto Oy:lle. Merkkivalikoimaan tulivat Fiat 1992 ja Alfa-Romeo 1996. TT-Auto Oy osti kesällä 1999 entiset Forssan Autopirtin toimitilat Hämeentie 35:stä.
– Huolto oli Huoltoasema Paavilainen Ky:llä (Shell, Torikatu 3:ssa) vuodesta 1990. Omistaja oli Pertti Paavilainen. Vuoden 2000 alussa hän muutti korjaamotoiminnan Autopirtin entiseen korjaamoon Hämeentie 35:een. Merkkeinä olivat Fiat ja Lada. Pelti- ja maalaustyöt tehtiin alihankintana Automaalaamo A Tuomolassa tai Pellilän Autotyössä. Henkilökuntana olivat Paavilaisen pariskunta, yksi varaosamyyjä sekä neljä asentajaa. Delta-Auto osti koko toiminnan 2004 lopussa.
– Matti Heikkilä muisteli työuraansa, joka alkoi takojana Ypäjän Terä Oy:ssä. Siellä hän oli 2-3 vuotta. Ensimmäinen työpaikka autoalalla oli Loimaalla K Niskasen Autokorjaamossa, joka oli VW:n merkkiliike. Sieltä hän meni Forssan Hankkijalle, kun se avattiin 1967. Sen jälkeen työura jatkui runsaan vuoden Suomen Autoteollisuuden Forssan korjaamolla, joka oli entinen J V Filpun autokorjaamo. Viimeksi ennen oman korjaamon perustamistaan Ypäjälle, hän oli Autolataus V Litmasella raskaan kaluston sähköasentajana. Hän piti korjaamoaan vuosina 1975-2007.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 02.04.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 02.04.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (9): Ismo Aaltonen, Atte Jaatinen, Jorma Heikkilä, Matti Kankuri, Jorma Koivula, Jaakko Lehtonen, Pertti Paavilainen ja Hannu Jussila
– Keskusteluissa ei ollut mitään ertityisempää ajokorttiasioita lukuun ottamatta. Monet ikääntyvät jättävät pois ajokorttiluokkia korttia uusiessaan. Meistä useimmat eivät enää tarvitse mitään ”rekkakorttia”, jonka valtaosa ikäryhmästämme sai aikoinaan lahjaksi kuorma-autokorttia uusiessaan. Tulevaisuudessa kuorma-auton ja yhdistelmien kuljettajista tulee pulaa, koska kortin saaminen ei ole enää mikään yksinkertainen ja halpa juttu. Valtaosa uusista kuljettajista tuleekin varusmiehenä kuljettajakoulutuksen saaneista. Heille annetaan siellä myös siviilipuolen edellyttämä ammattikoulutus, joten he ovat valmiita kuljettajia. Kevyen kuorma-auton korttejakin suoritetaan hyvin vähän autokouluissa. Ammatikseen ajavat tarvitsevat lisäksi erilliset kurssit.
– Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi Autokorjaamo J Vikmanilla 08.05.2012 klo 14.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 08.05.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 08.05.2012 klo 14
Paikka: Autokorjaamo J Vikman
Läsnäolijat (13): Ismo Aaltonen, Atte Jaatinen, Matti Kankuri, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Kyösti Kuivala, Mauno Kumpulainen, Jaakko Lehtonen, Viljo Paajanen, Reima Pääjärvi, Kalevi Saarela, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
– Nautittiin Sirkka Vikmanin keittämät kahvit, ja samalla keskusteltiin lunastettujen kolariautojen hinauksista Autovahinkokeskukseen. Vikmanin firma toimii välivarastona ennen kuin vaurioajoneuvot siirretään myytäväksi Pirkkalan AVK:lle. Keräys tapahtuu Forssan, Hämeenlinnan, Karkkilan ja Someron alueelta. Vikmanilla on erinomaiset tilat välivarastointiin. Vikman kuuluu Falckin valtakunnan kattavaan hinausliiikkeiden verkostoon.
– Tutustuimme pihalla hinauskalustoon. Hinausautoja on neljä kappaletta, joista suurin on valtakunnallisestikin harvinaisen tehokas. Se on MAN:n 8*8 alustalle rakennettu. Hinausvarusteet ja -koneistot on osittain tehty ja käytännössä kaikki asennettu Vikmanin omalla korjaamolla. Auton liikkuvuus on hyvä jopa kynnetyllä pellolla.
– Teknisiä tietoja: vetotapa 8*8
teho 370hv
kokonaispaino n. 27tn
neljä vinssiä vetotehoiltaan 60, 20, 15 ja 10tn
osalla vinsseistä pystyy vetämään myös sivulle päin
nosturin max.-nostokyky on vielä 14,5m:n päässä 1200kg
– Kaikenlaiset bussit pystyy ottamaan haarukkaan hinaukseen etu- tai takaperin. Ulottuvuus 3,8m ja nostokyky riittävät.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 12.06.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 12.06.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (4): Matti Heikkilä, Jorma Koivula, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Osallistujamäärän vähäisyyden pääteltiin johtuneen siitä, että osa luuli, ettei kesällä kokoonnuta. He eivät muistaneet, ettei niin ole sovittu. Alkuperäinen päätös kokoontua joka kuukauden toinen tiistai Forssan ABC:n kabinetissa klo 14 pätee, ellei erikseen toisin sovita ja siitä erkseen ilmoiteta.
– Käytiin läpi edellinen muistio.
– Keskusteltiin hinausliikkeiden ketjuuntumisesta.
– Keskusteltiin autojen varkauksista, joita nykypäivän rikolliset pystyvät suorittamaan. Suomeenkin on ilmeisesti rantautumassa taito saada ohitettua käynnistyksen esto.
– Todettiin mittarilukemien muuttamisen helppous, vaikka todelliset tiedot säilyvätkin auton ”aivoissa”, mutta niitä ei sieltä tuskin koskaan kaiveta esiin.
– Korjaamoalan kehityksestä oltiin huolestuneita lähinnä pienten korjaamoiden osalta autojen yhä lisääntyvän tietotekniikan vuoksi. Sähköviat/tietotekniikkahäiriöt ovatkin nykyautojen pääasiallinen vikakohde.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 09.10.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 09.10.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (5): Ismo Aaltonen, Jorma Koivula, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Todettiin kesäkuukausien osallistujamäärän kokouksiimme olleen todella heikko. Kokouksissa oli ollut vain 2-4 jäsentä paikalla eikä niistä laadittu muistiota. Heikkoa osallistumista eivät edes lomat voi selittää, koska kaikki olemme eläkeläisiä.
– Keskustelimme vielä siitä, että kesäaikana olisi mukava tehdä matka esim. johonkin automuseoon. Se saattaisi aktivoida porukkaa.
– Keskustelimme vanhojen ja uusien koneiden ja laitteiden kestävyyseroista kottikärryistä lähtien. Mielestämme ennen valmistajat pyrkivät hyvään kestävyyteen nykyisen suuntauksen sijaan, kun pitää saada kaikki tehtyä äkkiä ja halvalla. Valmistuskustannus ei mielestämme ennen ollut niin määräävä tekijä kuin nyt.
– Nykyautojen runsas sähkötekniikka autosähköasentajan kannalta hirvitti meitä. Aaltonenkin entisenä autosähköasentajana ja yrittäjänä totesi päässeensä hyvään aikaan eläkkeelle. Hän kertoi myös Autolataus V Litmasesta, eli nykyisestä Forssan Sähkö-Dieselistä on valmistumassa historiikki vielä tämän vuoden puolella.
– Todettiin uusien autojen ostajien olevan onnellisen tietämättömiä autojensa kuljetusvaurioista ja siitä, miten paljon niitä on maalattu jo ennen ensirekisteröintiä. Tässäkin asiassa vanha viisaus, että tieto lisää tuskaa olisi todellisuutta.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 13.11.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen Seniorit
Aika: 13.11.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (8): Ismo Aaltonen, Jorma Heikkilä, Matti Kankuri, Mauno Kumpulainen, Jaakko Lehtonen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Aluksi totesimme seniorikokouksia olleen jo vuoden ajan. Niillä tuntuu olevan tarvetta, vaikka kesällä parissa kokouksessa oli vain kaksi osallistujaa.
– Keskustelimme nykyautojen varusteista ja niiden tarpeellisuudesta todeten, että sammutusautomatiikka on Suomessa aivan turha varuste. Sillä ei maailman ilmaa puhdisteta.
– Muistelimme Heinosen Matin Tsaikaa, joka oli hänellä taksiautona täällä Forssassa. Siihen oli asennettu Fordin (Trader) dieselmoottori. Moottori oli ilmeisen alitehoinen painavaan autoon. Matti ei autollaan hurjastellut, jotkut väittivät, että hän ei ajanut sillä koskaan yli kuutta kymppiä. Sen minäkin muistan, että Tsaika liikkui aina hiljaa ja arvokkaasti. Niitä jonkun tilaston mukaan olisi tuotu Suomeen vain 14 kpl. Mikäli näin on, niin on ihmeellistä, että niistä yksi löysi tiensä Forssaan.
– Lopuksi keskustelimme ammattiosaajista. Käden täidot olivat korkealla tasolla, vaikka työkalut olivat alkeellisia. Yhtenä esimerkkinä oli metallin karkaisutaito, joka nykyään alkaa olla melko harvinaista. Menneinä vuosikymmeninä löytyi miltei joka kylästä paja, jossa oli ammattinsa osaava seppä. Aika monesta pajasta kehittyi myöhemmin autokorjaamo siirryttäessä hevosaikakaudesta moottoriajoneuvoihin.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 11.12.2012 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen Seniorit
Aika: 11.12.2012 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (8): Ismo Aaltonen, Jorma Heikkilä, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Jaakko Lehtonen, Viljo Paajanen, Kalevi Saarela ja Hannu Jussila
– Ismo Aaltonen toi juuri valmistuneen historiikin Forssan SähköDieselistä. Hän kertoili yrityksen alkuvaiheista. Yritys toimi aiemmin Autolataus V Litmanen Ay-nimellä vuoteen 1978 asti. Firman omistaja, Veikko Litmanen muutti Forssaan Helsingistä v. 1949, jolloin hän osti Pauli Ahon v. 1946 perustaman Forssan Autosähkö-nimisen liikkeen. Aho muutti Ruotsiin autotehtaalle töihin. Yritys toimi aluksi Litmasen kotona Kyläkadulla. Hän oli erittäin voimakas. Hän jaksoi kannattaa lyijypainoa suorilla käsillä kauemmin kuin kukaan muu henkilökunnasta. Hän työnsi pulloa pisimpään jne. Hän pystyi kiipeämään tolppaan perse edellä. Se oli jo harvinaisempi taito.
– Litmanen irtisanoi v. 1956 koko henkilökunnan ja jatkoi yhden miehen yrityksenä vuoteen 1961 asti, jolloin Hämeentielle valmistui uusi toimitila. Uuteen toimitilaan hän palkkasi heti vanhan henkilökuntansa. Enimmillän Litmasella oli yhdeksän sähkö- ja kolme dieselasentajaa. Aaltonen kertoi menneensä Litmaselle töihin jo v. 1951 15-vuotiaana ja hän oli samalla firman ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä. Työt käsittivät lähinnä latureiden, starttien ja releiden käämimistä sekä akkujen korjausta ja valmistusta. Johtimet olivat aluksi kangaspäällysteisiä. Muovipintaiset johtimet tulivat vasta myöhemmin. Aluksi ne tulivat saksalaisiin ja ranskalaisiin autoihin. Valmiita liittimiä ei ollut, joten esimerkiksi johtimien päät tinattiin lenkille. Tinausta käytettiin muutoinkin paljon.
– Litmasella tehtiin joitakin vuosia myös autokauppaa, jolloin heillä oli Renaultin ja Mitsubishin edustus.
– Raimo Kenni tuli Litmasen palvelukseen v. 1959 ja Paavo Hakamäki v. 1970. He ostivat v. 1982 yhdessä Aaltosen kanssa Litmasen korjaamotoiminnan. Firman nimi muutettiin tuolloin nykyiseksi. Yhtiömuoto on vuosien kuluessa vaihtunut osakeyhtiöksi. Hakamäki alkoi kehittää dieselhuoltoa käymällä diesellaitteiden maahantuojien 60-luvulla aloittamassa diesellaitteiden korjauskoulutuksessa.
– Faty:n jäsenistä firmassa ovat olleet töissä ainakin Heikki Airisto, Matti Heikkilä (Ypäjä), Isto Jaakkola, Koivulan veljekset Jorma ja Keijo sekä Pertti Savikko. He kaikki perustivat myöhemmin oman firman. Myös myöhemmin pitkään Autokeitaalla eri tehtävissä ollut Kalevi Saarela on yhdistyksemme jäsen. Asentajista myös Mikael Nousiainen perusti oman firman, mutta hän ei ole ollut yhdistyksemme jäsen, kuten ei myöskään Auto- ja Koneliike K Vihannolla, Ajoneuvossa ja Autokorjaamo J Vikmannilla ollut Antti Lempinen.
– Tänä päivänä firman omistavat Hakamäki ja Kimmo Peltola puoliksi. Toimitilat ovat edelleen Hämeentie 41:ssä. Rakennusta ollaan parhaillaan remontoimassa, jolloin myös tasakaton tilalle tulee viistokatto.
Muistion laati Hannu Jussila
Lisäys vuodelta 2013
Kimmo Peltola osti Hakämäen osuuden tämän jäätyä eläkkeelle.
Lisäys: Hannu Jussila
MUISTIO 12.03.2013 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 12.03.2013 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (12): Ismo Aaltonen, Jorma Heikkilä, Matti Heikkilä, Matti Kankuri, Mauno Kumpulainen, Jorma Koivula, Jaakko Lehtonen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela, Aimo Sundholm, Jorma Vikman ja Hannu Jussila.
-Hannu Jussila kertoi SATL:n liittokokouksen kuulumisia Tampereelta. Hän oli ollut mukana senioritoimikunnan palaverissa. Siellä eri paikallisyhdistysten edustajat kertoivat, miten heillä seniorit toimivat. Joissakin yhdistyksissä on valittu senioreille omat vetäjät ja oma sihteeri. Heillä saattaa olla jopa oma tili ja jäsenmaksu. Tämä oma yhdistyksemme edustaa sitten toista ääripäätä, jossa kaikki olemme samalla tasolla, eikä ole ketään erikseen valittua vetäjää. Mielestäni jatkossakin meidän kannattaa toimia näin. Olemme sopineet, että kokoonnumme joka kuukauden toisena tiistaina klo 14 Forssan ABC:n kabinetissa. Mikäli poikkeamme totutusta tavasta esimerkiksi tekemällä retken, siitä ilmoitetaan erikseen kaikille. Muistion voi laatia meistä kuka tahansa silloin kun ollut esillä jotain sen arvoista. Kaikkien yhdistysten seniorit tuntuvat toimivan suurin piirtein samalla tavalla. Senioripalaverissa Tampereella oli esillä myös yhdistysten pöytäkirjojen ym. arkistointi. Arkistoitavan materiaalin valinta kuuluu yhdistyksen sihteerille. Arkistointipaikka meillä varmaan olisi maakunta-arkisto. Forssan kaupunki tuskin ottaisi meiltä mitään arkistoitavaksi, vaikka vanhimpia yhdistyksiä paikkakunnalla olemmekin.
-Keskusteltiin uudesta ajokorttiasetuksesta, joka johtaa siihen, että seniorit käytännössä luopuvat linja- ja kuorma-auton ajo-oikeudesta uusiessaan ajokorttiaan. Harva meistä enää tarvitseekaan muuta kuin henkilöauton ajokortin, ellei sitten tarvitse muuta esimerkiksi raskaan matkailuauton takia.
-Päätettiin seuraavassa kokouksessa käsitellä J. V. Filpun autoliikettä, joka oli Forssan vanhimpia, ellei sitten jopa vanhin korjaamo.
-Muistelimme vielä Jussi Okslahden linja-autoliikettä. Sillä oli linjoja Hämeenlinnan ja Loimaan välillä. Eniten linjoja oli kuitenkin Forssan ympäristössä. Jäsenistämme Jaatisen Atte oli kaksi vuotta kuskina Okslahdella, Lehtosen Jaska oli vähän aikaa kuljettajana sekä Vikmanin Jorma vapaa-aikoinaan oman toimen ohella asentajana sekä jonkin verran kuljettajana tanssikeikoilla. Nuutajärvellä kotipaikkaansa pitäneen Koiviston Liikenteen omistaja Pentti Koivisto oli ollut myös Okslahden kuljettajana. Hänellä oli ollut jo tuolloin toinenkin nimi, ”Keskitien Kalle”. Se onkin sitten jo eri tarina.
-Vikman ertoi kerran tanssikeikan jälkeen joutuneensa pesemään täysin puhtaan auton. Se tapahtui Yhdysliikenteen autolle Lopen Liikenteen entisellä tallilla. Pesu täytyi tehdä, koska niin heillä aina oli tapana tehdä keikan jälkeen.
Muistion laati Hannu Jussila.
MUISTIO 09.04.2013 kokouksesta
Furssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 09.04.2013 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Osallistujat (10): Ismo Aaltonen, Aarni Ahola, Jorma Heikkilä, Atte Jaatinen, Jorma Koivula, Viljo Paajanen, Kalevi Saarela, Aimo Sundholm, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
– Muistelimme Forssan vanhimman ja aikoinaan suurimman korjaamon J. V. Filpun vaiheitas. Firman perusti v. 1919 Juho Vihtori Filppu. Aluksi se oli asunnon yhteydessä toimiva peltisepänliike. Vuodesta 1923 mukaan tulivat maatalouskoneet ja vihdoin v. 1925 Ford-merkkihuolto. Tosin autoja oli korjattu jo vuodesta 1921 lähtien, mutta autoja oli tuolloin vielä niin vähän, että niillä ei ollut suurempaa merkitystä. Firma oli perheyhtiö. Vuodesta 1943 sen nimeksi tuli Autokorjaamo J V Filppu. Omistajina olivat tuolloin Toivo ja Saara Filppu. Toivo oli Juhon poika. Myöhemmin nimestä jäi pois nimi Autokorjaamo. 1932 tehtiin uusi toimitila Yhdyskadun ja Helsingintien kulmaan. Korjaamoon tehtiin laajennus 1957. Tuolloin korjaamon sisään mahtui viisi kuorma-autoa. 1971 tilat vuokrattiin Oy Suomen Autoteollisuus Ab:lle.
– Henkilökuntaa oli silloin18.
– Firmalla on ollut myös oma autokoulu ja kumikorjaamo. Se on ollut todellinen täyden palvelun autoliike, koska siellä tehtiin jopa moottorin katkaisuja sodan jälkeen. Niitä muutettiin maatalous- ja venekäyttöön paremmin sopiviksi. Peräkärryjä tehtiin vanhoista kuorma-autoista. Seppänä oli Heikki Vilenius.
– Merkkiedustuksia oli vuosien mittaan paljon. Automerkkejä olivat Austin, Auto-Union, Donau, BMW, EMW, DKW, Ford, GAZ, Kaiser, Leyland, M-B, Morris, Moskwitsh, NSU, Pobeda, Renault, Rover, Sisu, Steyr-Puch, Triumph, Volga, Willys ja Willys-Jeep. Osalle merkeistä oli vain huoltosopimus.
– Moottoripyöräedustuksina olivat BMW, NSU, IC, K-125, Tähti ja Vespa.
– Traktorihuoltosopimus oli David-Brownille ja Unimogille.
– Toivo Filpulla oli hieno, auton moottorilla varustettu puuvene, jolla hän yleensä voitti Veneseura Riennon kilpailuissa autonmoottoriluokan. Kerran kävi kuitenkin niin, että Jorma Vikmanin vene oli nopeampi. Moottorina oli Fordin V8. Filpun veneessä oli suora kuutonen. Filput eivät tahtoneet sulattaa tapatunutta. Saara Filppu teki protestin, jota ei kuitenkaan hyväksytty.
– Korjaamolla oli käytössä vuosien mittaan kolme hinausautoa, joista kaksi ensimmäisyä oli Cevroletteja ja viimeinen oli Sisu.
– Yhdistyksemme jäseninä ovat olleet todennäköisesti toimitusjohtajat Juho ja Toivo Filppu ja varmuudella viimeinen tj. Aarni Ahola. Lisäksi jäseniämme ovat olleet työnjohtaja Eino Laine, asentajat Helge Kuusela, Ismo Aaltonen, Mauri Kahivaara sekä Aimo Sundholm, varaosamyyjistä Kauko Lintusyrjä ja Toivo Kipahti sekä automyyjä Pentti Salo.
– Jäsenistöömme kuulumattomina asentajina siellä olivat vuosien mittaan mm. Erkki Ahlbom, Pauli ja Tauno Halme, Matti Järvinen, joka muutti Kanadaan, ? Kytöoja, Jorma Käpylä, Kalevi Laine, Matti Lammi, Into ja Raimo Lehtinen, Jouko Lehto, Antti Lempinen, Kari Lindberg, Timo Lintula, Sulo Peltola, Sulo Syrjälä, Jorma Valjakka, Heikki Valta ja Keijo Vikström. Varaosissa Olivat Teuvo ja Tuomo Romu. Automyyjinä olivat Olli Kinos, ? Korpihete ja Matti Tulander.
– Korjaamolla tapahtui kerran ikävä tapaturma, kun hätäinen asentaja ehti mennä puoliperävaunun alle, ennen kuin sen alle oli laitettu polttoainetynnyrit, joiden varaan se piti laittaa. Ajettaessa auto pois alta, perävaunu putosi asentajan päälle kohtalokkain seurauksin.
– Nykyisin liikkeen tontilla on kerrostalo.
– Erikoisena Filpun korjaamoon liittymättömänä vahinkona tuli esille vahinko, jossa Armas Sumun IFA kuorma-auto vaurioitui. Autossa oli kolmikaatokippi, jonka lukkoja lapiomiehet eivät muistaneet avata. Kipatessa sitten runko painui mutkalle alas maahan.Autoa ei enää korjattu kuntoon.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 04.06.2013 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 04.06.2013
Paikka: Retki Kangasalan automuseoihin
Läsnäolijat (13). Ismo Aaltonen, Atte Jaatinen, Matti Kankuri, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Pentti Kuusisto, Mauno Kumpulainen, Viljo Paajanen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela, Aimo Sundholm, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
– Lähdimme matkalle Forssan ABC:ltä klo 10 kolmella henkilöautolla Kennin, Kumpulaisen ja Kuusiston tarjotessa ystävällisesti muille kyydin.Menimme Tampereen kautta ensiksi Mobiliaan. Teemana siellä olivat kaksipyöräiset ajoneuvot, siis polkupyörät, mopot ja moottoripyörät. Esillä oli runsaasti kalustoa, joista nuorimmat nuoruutemme ajoilta. Mukana oli mm. kokonaan muovista tehty polkupyörä, jollaisen olemassaolon monet jo olivat unohtaneet. Mopoja oli yllättävän vähän verrattuna siihen, verrattuna siihen, miten paljon erimerkkisiä mopoja 60-luvulla oli tarjolla. Kaikki yleisimmmät Itäblokin moottoripyörät olivat edustettuina. Länsieurooppalaisia moottoripyöriä olisi kaivannut lisää. Esimerkiksi alun alkaen ruotsalainen Husqvarna puuttui. Ruotsalaiset myivät sen italialiselle Gacivalle 80-luvulla. 2000-luvulla se myytiin saksalaiselle BMW:lle. Tänä vuonna omistus siirtyi itävaltalaiselle KTM:lle. Arvokkain näyttelyssä olevista moottoripyöristä oli Sota-Zyndapp varustuksineen. Vain konekivääri ja kovat patruunat puuttuivat.
– Kilpamoottoripyöriä olisi myös saanut olla enemmän, tosin eri lajeihin löytyi mallikappale aina Norton Manxista lähtien. Olipa siellä sellainen TT-Jawa 350, joka tuskin oli tehdaskilpuri. Siinä oli erikoisuutena vesijäähdytteiset kannet. Sotaa edeltävän ajan TT-pyöriä edusti Rudge 350. Itsetehtyjä hyviä rakennelmia edustivat moninkertaisen Suomen mestarin Cenneth Caleniuksen kolmesylinterinen, kaksitahtinen roadracingsivuvaunu-Kawasaki ja motocrossiin rakennettu, samanlaisella moottorilla varustettu Kawasaki. Muita mc-pyöriä edusti 500ksm CCM, johon päättyi englantilainen, kilpailukäyttöön tarkoitettu mp-teollisuus. Esillä oli CZ, joka edusti viimeistä tsekkiläisvalmisteista kilpamoottoripyörämallia. Enduropyörien edustajana oli ruotsalainen 500ksm Husaberg. Se jäi viimeiseksi aito ruotsalaiseksi merkiksi, jonka valmistuskin loppuu ensi vuonna, koska se sulautetaan Husqvarnaan oltuaan jo pari kolme vuotta itävaltalaisen KTM:n omistusessa. ”Viinamoottoripyöriä” edusti Olavi Turusen Godden maaratapyörä. Maaratapyörissä käytetään polttoaineena metanolia.
– Aikamme Mobiliassa kierreltyämme söimme lounaan, jonka jälkeen siirryimme Vehoniemen automuseoon, jossa oli runsaasti autoja. Matkalla sinne poikkesimme halliin, jossa oli näytillä 60-luvun rata- ja ralliautoja aina Timo Mäkisen tehdas-Ministä lähtien. Esillä olivat myös autourheiluhistoriallisesti arvokas, Rauno Aaltosen käyttämä Mersu, suomalaisten maahantuojien rakentamat Saab 96, Volvo 142, Renault R8 Gordini ja Moskvitsh Elite. Ulkomailla rakennettuja kilpureita olivat Mäkisen Minin lisäksi Englannissa rakennettu Ralli-Escort ja maailma ensimmäinen nelivetoinen ralliautomalli Audi 100, joka mullisti koko ralliurheilun. Näytteillä oli myös Minna Sillankorvan menestyksekkäästi käytössä ollut Mazda 323, sekä hieman vaatimattomanpaa rallikalustoa, kuten Suomen Koneliikkeen ralli-Isuzu, jolla Pertti Kärhä oli kilpaillut, Mäkisen Tommin Escort, Knornin veljesten Trabant ja Wartburgin, Corollan sekä Ascona kilpailuversiot. Takatuuppari-Coupe-Skodankin kilpailuversiokin löytyi rivistä. Lisäksi vielä löytyi ulkomailla rata- ja rallikisoissa suosittu Renault Alpine. Alpinella SM:n voittivat Timo Mäkelä ja Heikki Jaakkola. Jaakkola on forssalainen autokauppias, joka kilpaili jäällä ja asfaltilla Mäkelä aiemmin omistamalla Alpinella. Autourheilua seuranneille oli siis mielenkiintoista katsottavaa. Museon arvokkain auto on maailmassakin hyvin harvinainen Waxenberger-Mersu, joka aikoinaan ehkäpä maailma tehokkain ja nopein vakioautosta rakennettu rata-auto. Sen hankki uutena itselleen Urpo Lahtinen.
– Normaaleita museoautoja oli nähtävänä paljonkin ja melko kattavasti, aina Mannerheimin käytössä ollutta Rolls-Roycea myöten. Autoja oli siis esillä Piikkinokka-Mossesta loistoautoihin. Nuo autot edustivat aikakautta, jolloin eri automerkit erottuivat selvästi toisistaan, eivätkä olleet massatuotantoa, vaikka valmistusnauhalta tulivatkin. Niissä oli silloin sitä jotakin, mitä on vaikea selittää nuoremmille ihmisille.
– Kuorma-autoja edusti harvinainen, umpikumirenkainen Rebulic.
– Lopuksi joimme kahvit ulkona sään suosiessa. Kahvipöydässä keskustelimme kaikessa rauhassa näkemästämme. Olimme niin tyytyväisiä siihen, mitä olimme nähneet, että päätimme tehdä heinäkuussakin retken menemällä Mäkilän traktorimuseoon Somerolle.
– Paluumatka tehtiin Pälkäneen ja Hämeenlinnan kautta, jotta nähtiin uusi Hämeenlinnan ”mopottoritietunneli”. Kiitokset kuljettajillemme.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 09.07.2013 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen seniorit
Aika: 09.07.2013
Paikka: Mäkilän traktorimuseo, Somero
Osallistujat (10): Jorma Heikkilä, Heikki Kangasniemi (+vaimo Maija), Jorma Koivula, Mauno Kumpulainen, Jaakko Lehtonen, Viljo Paajanen, Kalevi Saarela, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
– Matkalle lähdettiin taas ABC:ltä. Kyydin tarjosivat Kumpulainen ja Vikman sekä Jorma Heikkilä, joka tuli museolle suoraan Jokioisilta Lehtosen kanssa. Kiitokset kuljettajille. Perillä meidät otti vastaan Pekka Mäkilä. Hän kertoi keräilyn alkaneen v. 1995. Nyt museotraktoreita, leikkuupuimureita ja maamoottoreita ym. on pitkälti yli sadan. Museo on toiseksi tai kolmanneksi suurin Suomessa riippuen siitä, kuka ilmoittaa määrän. He itse korjaavat koneet käyntikuntoon. Maalaustyöt teetetään vierailla.
– Harvinaisin traktori oli Avery, joita on Suomessa vain tämä yksi. Vanhin traktori on Fordson vm. 1925. Uusimmat koneet ovat 60-luvulta. Maamoottoreita on kymmenkunta, joista yksi on V-moottori. Lisäksi löytyy höyrykone. Piikkipyörätraktoreita on useita. Fordsonin eri versiot löytyvät, joista yhdessä on häkäpönttövehkeet. IH-konsernin tuotteita löytyi useita, kuten Farmalleita, Internatinaleita ja Mc Cormikeja. Harvinaisempia piikkipyörätraktoreita edustivat Massey-Harris ja Deering. Museosta löytyy myös Oliver. Niissä on kuusisylinteriset moottorit, kun muissa on neloskoneet. Harvinainen on myös ”Mörkömajuri”, jossa on Perkinsin dieselmoottori, joka on siihen jo tehtaalla asennettu. Kotimaisista harvinaisuuksista on esillä Takra, jota valmistettiin Tampereella. Se oli hyvä traktori, mutta sen valmistus loppui melko lyhyeen, koska sen hinta kohosi liian korkeaksi. Ensimmäinen Valmetin dieseltraktori, Valmet 33 on perusmalliltaan aivan sama kuin Takra. Se tuli markkinoille v. 1957 melkein heti Takran valmistuksen loputtua. Harvinainen on myös salaojan kaivinkone, jossa peruskoneena on harmaa Ferguson. Sillä samalla koneella Mäkilän veljekset ojittivat myös omia peltojaan. Allis Chalmerseista oli esillä myös versio, jossa työkoneet oliat akseleiden välissä ja moottori takana. Se oli hyvin kätevä riviviljelmillä kuten sokerijuurikaspellolla. Suurin museon traktoreista taitaa olla John Deere, jossa oli kokoa ja näköä.
– Traktorien malli haki muotoaan melko pitkään, koska esillä olleista koneista vielä 50-luvun mallitkin poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Osa oli sen näköisiä, että melkein hirvittäisi, jos sellaisella pitäisi tehdä töitä. Osa näyttää siltä, että niistä ei olisi muuhun työhön kuin maamoottorin korvikkeeksi. Monessa oli myös melko vähän vaihteita. Läheskään kaikissa ei ollut kertojaa. Saattoi olla vain kolme vaihdetta. Oli kyntö- ja muokkausvaihde sekä yksi siirtoajoa varten. Lisäksi löytyi yksi pakkivaihde. Nostolaitteet eivät olleet standardisoitu tai puuttuivat kokonaan kuten myös painonsiirto. Monen suurin nopeus oli alle 20km/t. Näin jälkikäteen voi todeta englantilaisten traktorien olleen malliltaan ja painonjakautumaltaan lähimpänä nykytraktoreita. Zetorit olivat yllättävää kyllä muutamissa asioissa edelläkävijöitä. Niissä oli dieselmoottori, tasauspyörästön lukko, kuusi vaihdetta eteen ja kaksi taaksepäin, jalkakaasu, kunnollinen käsijarru sekä tasainen lattia. Kaikki nämä olivat siinä jo 50-luvun alussa.
– Vanhimmat koneet ovat nykyihmisille sellaisia, että he eivät saisi niitä edes käymään. Museon koneista saa hyvän käsityksen maatalouden koneellistumisesta vuosikymmenten aikana. On erittäin hyvä asia, että löytyy ihmisiä, jotka ovat omalla kustannuksellaan ja ammattitaidollaan laittaneet pystyyyn tällaisen museon, joka vaatii lisäksi suuren museotilan. Lisäksi museolla järjestetään vuosittain ”Ol hollil”-tapahtuma, jossa on käytännössä nähtävissä, miten entisaikojen koneita käytettiin.
– Museolla meiltä vierähti useampi tunti, jonka jälkeen menimme porukalla kahville Someron keskustaan Kahvila Roseen, jossa vielä keskustelimme näkemästämme. Sitten olikin kotimatkan aika.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 12.11.2013 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen Seniorit
Aika: 12.11.2013 klo 14
Paikka: Forssan ABC:n kabinetti
Läsnäolijat (6): Ismo Aaltonen, Atte Jaatinen, Jorma Koivula, Mauno Kumpulainen, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
-Päätettiin jatkossa kokoontua Autokeitaan kokoustilassa, koska ABC:llä alettiin periä maksua kabinetin käytöstä. Asiasta oli keskusteltu jo syksyn aiemmissa palavereissa. Atte Jaatinen lupasi hoitaa varauksen Autokeitaalle. Muutoksesta ilmoitetaan kaikille senioreille.
-Toinen syy kokouspaikan vaihtoon oli huono akustiikka. Porukkamme on jo ikääntynyttä, ja osalla on jonkinasteisia kuulovaurioita. Työpaikoilla ei ennen kiinnitetty mitään huomiota kuulon suojaukseen, eivätkä autokorjaamotkaan ole mitään meluttomia paikkoja.
Muistion laati Hannu Jussila
MUISTIO 10.12.2013 kokouksesta
Forssan Autoteknillisen Yhdistyksen Seniorit
Aika: 10.12.2013 klo 14
Paikka: Forssan Autokeitaan kokoustila
Läsnäolijat (12): Ismo Aaltonen, Matti Heikkilä, Atte Jaatinen, Matti Kankuri, Raimo Kenni, Jorma Koivula, Jaakko Lehtonen, Viljo Paajanen, Pertti Paavilainen, Kalevi Saarela, Jorma Vikman ja Hannu Jussila
Olimme nyt ensimmäistä kertaa koolla Autokeitaalla ja totesimme tilan hyväksi. Pöytäjärjestys tosin oli huono, mutta jatkossa saamme muuttaa sen itse niin, että olemme kaikki yhden ison pöytäryhmän ympärillä. Akustiikka on hyvä, eikä lasiseinän takana oleva baari häiritse. Jatkossakin päätimme kokoontua Autokeitaalla.
Osallistujia on vuoden aikana ollut palavereissamme keskimäärin 10,8, joka on hyvä määrä, sillä meitä on kaikkiaan 27.
Muistion laati Hannu Jussila