Kategoriat
Ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööri Miska Teponoja työskentelee VAK:illa mekaniikkasuunnittelijana. Teponoja muunsi moposkootterin sähkökäyttöiseksi ja voitti vuonna 2020 innovaatiollaan Suomen Autoteknillisen Liiton valtakunnallisen lopputyökilpailun. Miten kiinnostus tekniikkaan ja into oppia uutta ovat vieneet häntä eteenpäin työelämässä?
Miska, mistä kiinnostus ajoneuvoihin lähti?
Ihan pikkupojasta olen ollut kiinnostunut kaikesta teknisestä, minua on kiehtonut rakentaminen ja tekninen tekeminen. Kun ammattikoulussa opiskelin ajoneuvotekniikkaa, oivalsin, että tämä on se minun juttuni. Siellä opittiin miten laitteet toimivat ja miten niitä korjataan. Ammattikorkeakoulussa syvennyttiin asioihin teoreettisemmin, kehityksen ja suunnittelun kannalta. Siitä lähtien kiinnostus on vain kasvanut, ja uskon olevani oikealla alalla.
Voitto autoalan insinöörityökisassa
Suomen Autoteknillinen Liitto ry (SATL) valitsi vuoden 2020 parhaan autoalan insinöörityön viime vuoden marraskuussa järjestetyssä Insinöörityögaalassa. Kilpailu on valtakunnallinen, ja siihen osallistui lopputöitä Aalto-yliopistosta, Metropoliasta sekä Oulun ja Seinäjoen ammattikorkeakouluista. Kilpailua tuomaroi Autoteknisen Liiton oma, nelihenkinen raati, lisäksi puolet kilpailun pisteistä saatiin webinaariin osallistuneelta yleisöltä. Miska osallistui kilpailuun vuosi valmistumisensa jälkeen, ja voitti lopputyöllään kilpailun.
Teponojan kilpailusuoritusta arvioitiin selkeäksi ja raati kuvaili hänen kädentaitojaan poikkeuksellisen lahjakkaiksi. Työ osoitti taitavaa mekaniikka- ja sähkösuunnittelua sekä 3D-mallinnusta.
”Aihe nähtiin ajankohtaisena, lisäksi tein epätavallisen ja muista erottuvan ratkaisun”
Miten lopputyön idea syntyi ja kuinka prosessi eteni?
Minua on jo pitkään kiinnostanut vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivat ajoneuvot, kuten sähköajoneuvot. Nämä ovat nykyään kovaa vauhtia yleistymässä, joten aihe oli lisäksi hyvin ajankohtainen. Kun oli lopputyön aika, en halunnut vain kirjoittaa opinnäytetyötä, vaan halusin luoda jotain konkreettista. Kehitin kiinnostavan aiheen, ja tarkistin koululta, onko tällainen idea toteutettavissa. Olihan se, ja siitä se projekti lähti käyntiin.
Kun aihe oli päätetty ja hyväksytty, alkoi mittava tiedonhaku. Minun piti paneutua lainsäädäntöön, ja tulkita pykäliä. Tämä oli aika haastavaa ja aikaa vievää. Piti huolellisesti lukea mitä mikäkin pykälä käytännössä tarkoittaa, mitä siinä oikeasti vaaditaan, ja minkälaisia todisteita tarvitaan prosessin etenemiseksi. Tein tarkasti kaiken suunnittelun ja pohjatyön, mutta silti huomasin tekeväni paljon myös lennosta. Kaikkeen en osannut varautua, vaan menin tilanteen mukaan eteenpäin. Pikkuhiljaa syntyi aihio, ja pystyin aloittamaan itse työn osa-alue kerrallaan, pienin askelin edeten. Lopputyö kulkee nimellä “Moposkootterin sähkökonversio: polttomoottorista sähkökäyttöiseksi”. Aihe nähtiin ajankohtaisena, lisäksi tein epätavallisen ja muista erottuvan ratkaisun luomalla koko prosessista videon. Videossa nähdään selkeästi kaikki muutostyön kaikki vaiheet, purkamisesta valmiiseen tuotteeseen.
Miten päädyit koulun penkiltä mekaniikkasuunnittelijaksi?
Siirtyminen koulusta työhön kävi aika vaivattomasti. Hain työpaikkaa keväällä 2019, kun minulta puuttui opinnoista vain opinnäytetyö ja yksi harjoittelu. Tiesin siis silloin, että pystyn jo tässä kohtaa aloittamaan vakituisen työn. Ajoituksen suhteen oli myös onnea matkassa, sillä työntekijää kyseiseen tehtävään haettiin keväällä, lukukauden lopulla, ja pääsinkin aloittamaan työt nopeasti lukukauden loputtua. Ensimmäisen kesän työstä onnistuin myös saamaan kuitattua koululle harjoittelun.
Kyseinen kevät oli kaikin puolin jännittävää aikaa, sillä olin palannut helmikuussa puolen vuoden vaihto-opiskelujaksolta Saksan Ingolstadtista, ja opinnot olivat jo loppusuoralla. Uuden työn aloittaminen tuntui tietysti jännittävältä, olihan kyseessä kuitenkin minun ensimmäisestä vakituisesta työpaikasta! Olin todella innostunut ja motivoitunut, kun aloitin työt.
Työ on ollut mitä kuvittelin sen olevan, eli aikalailla odotukseni mukaista hommaa. Työ on sopivan haastavaa, ja on antoisaa oppia koko ajan uutta. Autoala uudistuu jatkuvasti, eikä uuden oppiminen varmasti lopu koskaan. Esimerkiksi uudet automallit ja uusi tieliikennelaki tuo haasteita ja mielenkiintoa jatkossakin.
Mitkä ovat näkemyksesi autoilun kehittymisen ja oman tulevaisuutesi suhteen?
Uskon vahvasti siihen, että vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö lisääntyy. Jo nyt nähdään hybridi- ja sähköautojen suosion kasvaminen. Myös raskaan kaluston kohdalla kaasu ja sähkö ovat yleistyneet, ja jossain vaiheessa luulen, että ne korvaavat perinteiset polttoaineet. Kukaan ei tiedä, milloin se päivä koittaa, mutta se on tulossa.
Viihdyn hyvin työssäni, eikä minulla ole tällä hetkellä selkeitä ajatuksia tulevasta urastani. Ajattelen, että haluaisin ehkä tehdä enemmän tuotekehitystyötä ja työskennellä nimenomaan ajoneuvotekniikan parissa, ehkä sähköautoihin liittyen.
Mitä vinkkejä antaisit nuorille alan opiskelijoille?
Kannattaa suhtautua opiskeluun ja sen jälkeiseen työelämään avoimin mielin. Täytyy pitää mielessä, että koulu on vain perusta, jossa saa pohjustuksen tulevaan. Koulussa opitaan paljon, mutta vasta työelämässä nähdään se oikea tekeminen, ja siellä saadaan syvempää osaamista ja tietotaitoa. Ei myöskään kannata ajatella, että omat taidot eivät riitä tiettyyn työhön, vaan kannattaa rohkeasti lähettää hakemuksia kiinnostaviin paikkoihin, näin syntyy mahdollisuus saada jalka oven väliin työelämässä.
Kiitos haastattelusta, Miska!
Ajan vaikuttaja -juttusarja esittelee kiinnostavia autoteknillisellä alalla työskenteleviä henkilöitä, joilla on aktiivinen ote alan kehittämiseen. Lue myös muut Ajan vaikuttaja -haastattelut!