Kategoriat
Pitkän uran autotekniikan koulutusalalla tehneelle Heikki Parviaiselle oli jo nuorena selvää, että hän haluaa hakeutua työhön autojen pariin. Onnekkaiden sattumien saattelemana Parviainen on päätynyt vaikuttamaan alaan koulutuksen kehittämisen kautta ja muun muassa Tekniikan Maailman asiantuntijan tehtävissä.
Heikki, minkälaisten vaiheiden kautta olet päätynyt nykyiseen työhösi?
Jo kouluaikana minulla oli selkeä käsitys, että haluan autonasentajaksi. Peruskoulun lopun TET-jaksolla pääsin tutustumaan alaan työharjoittelun merkeissä Bembölen Shellillä. Siellä sain pyörittää autopesukonetta ja tehdä muita autohommia. Silloin viimeistään päätin, että haluan hakeutua alalle. Opiskelin kolmen vuoden koulutuksen autonasentajaksi silloisessa Leppävaaran ammattikoulussa, nykyisessä Omniassa. Joka kesä tein autonasentajan hommia ja valmistumisen jälkeen pääsinkin heti vakituiseen työsuhteeseen. Aika pian aloin pohtia onko tämä nyt sitä, mitä haluan eläkeikään asti tehdä. Kun kokemusta oli karttunut, työ tuntui melko helpolta ja kaipasin haasteita. Korjaamon toimitusjohtajan poika hakeutui tuolloin opiskelemaan autoinsinööriksi ja minäkin kiinnostuin siitä. Valmistuin 1990 ja sitten alkoi lama. Kävin siinä vaiheessa armeijan, tein kiihdytysautomekaanikon hommia ja kiinnostuin jatko-opiskelumahdollisuuksista, kun kaveri lähti opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun. Kävin seuraamassa siellä yhden oppitunnin ja ymmärsin, että opinnot TKK:ssa ovat aika haastavia. Kaipasinkin haasteita, joten hakeuduin opiskelemaan ja aloitin opinnot 1993. Opiskelujen aikana sain onnellisten sattumien kautta opetustyötä, jota tein ensin muutaman tunnin viikossa ja pikkuhiljaa määrä kasvoi. Vuonna 2000 valmistuin diplomi-insinööriksi, polttomoottoreihin ja ajoneuvotekniikkaan suuntautuen. Sitten sain viran Metropoliassa, jossa työskentelen opetustyön parissa edelleen.
Oliko opetustyöhön suuntautuminen itsestään selvää?
Opetustyö ei millään tavoin ollut alun perin mielessä. En osannut edes ajatella, että koulutuksellani voisi opettaa. Ensimmäiseen opetustyöhöni päädyin sattumalta. Joskus 1990-luvun alussa olin Konalassa liikennevaloissa, kun varsinaiseen määränpäähäni oli punainen valo ja vihreä valo toiseen suuntaan. Tiesin, että vanha tuttuni työskenteli lähistöllä ja koukkaisinkin vihreistä valoista tervehtimään häntä. Silloin tuli puheeksi, että hän tarvitsisi tuuraajaa ohjaamaan opintoryhmää ja näin päädyin ensimmäisen kerran opetustyöhön, omien opintojeni ohessa. Jossain vaiheessa TKK:ssa opiskellessani kiinnostuin myös kasvatustieteistä ja otin niitä sivuaineopinnoiksi. Olen aina tykännyt opettamisesta ja nautin siitä edelleen. Aloittaessani olin noin 25-vuotias ja nyt olen opettanut jo melkein 30 vuotta. On hienoa työskennellä nuorten kanssa – heillä on hillittömän kova into oppia uutta! He myös haastavat ja täytyy itsekin pysyä skarppina, ettei opeta asioita liian yksioikoisesti, vaan pysyy mukana muutoksessa ja kehityksessä sekä päivittää omaa osaamistaan.
”Meillä Suomessa on niin vanha autokanta, että jos polttomoottoreihin liittyvä koulutus nyt lakkautetaan, valmistuvat insinöörit eivät tunne liikenteessä olevaa tekniikkaa!”
Olet ollut mukana kehittämässä alan uutta opetussuunnitelmaa Metropolia ammattikorkeakoululle. Miten sillä pyritään vastaamaan alan tarpeisiin?
Ala kehittyy nopeasti ja nyt mennään vahvasti sähkötekniikkaa kohti. Olen itse suuntautunut erityisesti polttomoottoreihin ja ne ovat jäämässä jollain aikavälillä henkilöautoista pois. On jopa väläytelty ajatusta, että polttomoottoritekniikan opetus lopetettaisiin. Meillä Suomessa on kuitenkin niin vanha autokanta ja polttomoottoreita on liikenteessä vielä pitkään, että jos koulutus nyt lakkautetaan, valmistuvat insinöörit eivät tunne liikenteessä olevaa tekniikkaa. Toki opetuksessa on jo pitkään otettu huomioon myös sähköautot ja suuntaus niihin. Uusimpana teemana on noussut niin sanottu Mobility as a Service eli MaaS ja autonomiset ajoneuvot, myös tämä tulee nyt osaksi opetussuunnitelmaa. On tärkeää, että koulutus seuraa herkästi alalla tapahtuvia muutoksia ja reagoi niihin. Opettajien, opiskelijoiden ja työelämän täytyy kuunnella herkästi toisiaan ja koulutuksen suunnittelun täytyy ennakoida muutoksia. Kestää kuitenkin neljä vuotta tehdä uusi insinööri. Koulutuksen täytyy siis olla edellä, jotta valmistuvat insinöörit voivat vastata työelämän tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämän tarpeita täydentämään on toki tuotu myös täsmäkoulutusta. Esimerkiksi ylempi AMK-tutkinto kestää vain vuoden, joten sen opetussuunnitelmaa voidaan päivittää lyhyemmälläkin varoituksella ja näin vastata paremmin työelämän tarpeisiin.
”Voimme olla omalta osaltamme edistämässä ajoneuvojen kuntoa ja liikenneturvallisuutta.”
Työskentelet myös Tekniikan Maailman asiantuntijana. Pidätkö tärkeänä, että työnkuvasi on monipuolinen eikä rajoitu vain opetustyöhön?
Koen, että tätä kautta voin vaikuttaa laajemmin ja kehittää alaa. Tekniikan Maailman testien kautta olemme tehneet muun muassa paljon tuotetestauksia ja huoltovertailuja. Näin voimme olla omalta osaltamme edistämässä ajoneuvojen kuntoa ja liikenneturvallisuutta. Autokorjaamojen työn laatu on vuosien varrella parantunut todella paljon. Korjaamot ovat alkaneet itsekin tehdä sisäistä testausta ja laadun tarkkailua.
Ovatko autot myös osa vapaa-aikaasi?
Minulla oli vuosia harrastus kiihdytysajoissa mekaanikkona. Olin vuosien varrella paitsi suomalaisessa tiimissä myös yhdessä ruotsalaisessa tiimissä tiimipäällikkönä. Näissä merkeissä tuli kierrettyä paljon ulkomailla ja mitalejakin kerättyä. Siinä vaiheessa, kun otin vastaan koulutuspäällikön pestin ja perhe-elämä oli tullut osaksi arkea, jäivät kiihdytysautohommat. Aiemmin niiden parissa kului monet illat ja iso osa vapaa-ajasta.
Nykyään harrastukseksi on tullut pyöräily. Käymme yleensä vuosittain Mallorcalla pyöräilemässä ja kesät vierähtävät Alpeilla mäkiä ylös alas ajellen. Lomaviikolla tulee helposti pyöräiltyä 100-200 kilometriä päivässä. Tänä vuonna emme toki ole päässeet koronan takia reissaamaan, mutta sitten taas, kun se on mahdollista. Arkena pyöräilen satunnaisesti myös työmatkani.
Olet työssäsi tekemisissä alaa opiskelevien ja uransa alkuvaiheessa olevien nuorten kanssa. Mitä vinkkejä antaisit heille?
On hyväksyttävä, että opiskelu ottaa paljon aikaa. Ei kannata mennä työelämään sellaisella ajatuksella, että on jo oppinut kaiken koulussa. Jokaisen nuoren – ja vanhemmankin, pitäisi varata osa omasta vapaa-ajastaan myös itsensä kehittämiselle. Tekniikka kehittyy kovalla vauhdilla ja siinä on pysyttävä mukana!
Kiitos haastattelusta Heikki!
Ajan vaikuttaja -juttusarja esittelee kiinnostavia autoteknillisellä alalla työskenteleviä henkilöitä, joilla on aktiivinen ote alan kehittämiseen. Lue myös muut Ajan vaikuttaja -haastattelut!
SATL julkaisee syyskuussa Dieselajoneuvo-oppaan, jossa Heikki Parviainen toimii yhtenä oppaan asiantuntijoista. Opas julkaistaan 15.10.2020 webinaaritilaisuudessa. Tilaisuus on kaikille maksuton.