Kategoriat
Miten käyttövoimien murros näkyy suomalaisessa liikenteessä? Millaista liikkuminen on tulevaisuudessa? Näiden kysymysten äärellä työskentelee liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja, joka sai toukokuussa 2021 Moottoriliikenteen Keskusjärjestö ry:n myöntämän ansiomitalin työstään tieliikenteen kehittymisen hyväksi. Ajan vaikuttaja -juttusarja esittelee autoteknillisellä alalla työskenteleviä henkilöitä, joilla on aktiivinen ote alan kehittämiseen.
Hanna, miten olet päätynyt työskentelemään liikenteen ja autojen parissa?
Jo lukioaikoina minua kiinnostivat matemaattiset aineet ja hain opiskelemaan Tampereen teknilliseen korkeakouluun, alaksi valitsin rakennustekniikan. Ajattelin, että ryhtyisin ehkä rakennesuunnittelijaksi. Suuntautumisvaihtoehtona olisi ollut myös liikennetekniikka, mutta se ei ollut minulle ollenkaan tuttua. Perusopintoihin kuului kuitenkin myös liikennetekniikan peruskurssi, joten pääsin tutustumaan siihenkin. Kaikki oli hyvin kiinnostavaa ja minulle kurssi oli todella mullistava! Liikennetekniikkaan liittyy myös paljon muuta, mitä ei tulisi ensi alkuun ajatelleeksikaan: mitoittamista ja liikennevirta-analyysejä sekä liikennevalosuunnitteluun, pysäköintiin ja joukkoliikenteeseen liittyviä asioita – aukenikin hurjan kiinnostava maailma, joka suorastaan vei mukanaan. Tämä ala on todella kiinnostava ja koko ajan voi oppia uutta. Alavalintaa en ole katunut koskaan.
Työskentelet Autoalan Tiedotuskeskuksessa liikenteen erityisasiantuntijana, millaista työsi on?
Valmistuin vuonna 1993 ja toimin parikymmentä vuotta tutkijana. Aloin pohtia, voisinko tehdä jotain käytännönläheisempää, halusin päästä lähemmäs konkretiaa. Kun hain nykyistä työtehtävääni, en ihan tarkalleen tiennyt, mitä se pitää sisällään tai olisiko se minulle sopiva työ. Päätin kuitenkin hakea paikkaa. Jutellessani tulevien esimiesteni kanssa innostuin työstä, johon tulinkin sitten valituksi.
Teen työssäni paljon erilaisia selvityksiä: kokoan tausta-aineistoja ja tilastoja, teemme myös jonkin verran itse pienimuotoisia tutkimuksia ja selvityksiä. Lisäksi työhöni kuuluu paljon verkostoitumista. Tärkeitä sidosryhmiä ovat virastot, ministeriöt ja elinkeinoelämän eri tahot. Parhaillaan käynnissä on iso käyttövoimien murros. Päästövähennyksistä on käyty paljon mielenkiintoisia keskusteluja. Tavoitteenamme on hiilineutraali liikenne, johon linkittyy myös liikenneinfraan liittyviä haasteita. Alalla tapahtuu jatkuvasti – eteen tulee koko ajan uusia asioita, jotka pitäisi sisäistää. Kysymykset ovat niin moniulotteisia, että niitä täytyy lähestyä nöyränä ja olla valmis opettelemaan jatkuvasti uutta.
Miten käyttövoimien murros näkyy suomalaisessa liikenteessä juuri nyt?
Ennen auton ostajan piti lähinnä pohtia, ajaako paljon vai vähän ja valitseeko bensan vai dieselin. Nyt vaihtoehtoja on tarjolla jo todella paljon: sähkö, hybridi, kaasu, biopolttoaineet ja niin edelleen. Elämme juuri nyt sellaista hetkeä, että moni tuntuu jäävän odottelemaan, eikä osaa valita sopivaa autoa. Pohditaan, tuleeko pian pidemmän matkan sähköauto tai jokin muu edullisempi vaihtoehto. Autokannan kehittymisen kannalta odottelu ei tietenkään ole hyvä asia. Ja vaikka murros on käynnissä koko ajan, kyseessä ei ole vuoden tai kahden, vaan ennemminkin yhden sukupolven mittainen muutos. Juuri nyt akkusähköauton suosio nousee, mutta sekään ei ole lopullinen teknologia. Murros on käynnissä ja muutosta tapahtuu koko ajan.
Millaisena näet suomalaisen liikenteen esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?
Vielä akkusähköautot eivät ole valtavirtaa, mutta ne yleistyvät ja muutamien vuosien kuluttua ovat jo arkipäivää. Myös kaasuautot lisääntyvät erityisesti raskaassa kalustossa, ja tulevaisuudessa nähdään myös autonomisia ajoneuvoja. Itsestään ajavia ajoneuvoja tulee ensimmäisenä rajatuille alueille, esimerkiksi pikkubusseina tai takseina. Myös turvallisuuspuolelle tulee paljon uutta tekniikkaa, kuten kaistavaroittimia ja tunnistimia, joiden yleistymistä tuetaan myös lainsäädännön keinoin.
Digitaalisuus vaikuttaa tulevaisuudessa liikkumiseemme laajemminkin. Etätyöt lisääntyvät, virtuaalikokoukset ovat jo nyt arkipäivää. Kun tekniikka etätyöskentelyn ympärillä kehittyy, voivat etäkokouksetkin tarjota fyysisen oloisia vaihtoehtoja. Fyysisen liikkumisen tarpeellisuus voidaan digitalisoitumisen myötä kyseenalaistaa, ja liikkuminen voi joissakin matkaryhmissä vähentyä.
Mistä löydät vastapainoa työllesi?
Innostavan työn kääntöpuoli voi olla se, että se saattaa valua myös vapaa-ajan puolelle. Yritän kuitenkin löytää harrastuksia, joissa voin irrottautua työstä täysin. Tällainen minulle on esimerkiksi golf, siinä saa ajatukset tyhjennettyä. Olen myös aloittanut kitaransoiton. Siinä on vielä opettelua, mutta siihen on keskityttävä niin, että työasiat eivät ainakaan silloin tule mieleen.
Mitä vinkkejä antaisit nuorille, jotka ovat uransa alkuvaiheessa?
Tämä on hyvä alavalinta, josta löytyy todella paljon erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja. Moni saattaa pohtia opintojen aikana, onkohan sittenkään valinnut itselleen oikean alan. Kannattaa kuitenkin rohkeasti pitää silmät auki ja etsiä erilaisia kiinnostavia suuntauksia alan sisältä. Voi hyvinkin löytyä sellainen erikoisalue, joka vie mukanaan – vaihtoehtoja on erityisesti liikennealalla todella paljon.
Mitä haluaisit vielä urallasi nähdä?
Nyt eletään todella isojen muutosten aikaa liikenteessä. Olisi hienoa olla mukana vaikuttamassa tulevaan lainsäädäntöön, olla mukana avaamassa hiilineutraalia liikennettä ja nähdä teknologia merkittävänä avaimena siihen. Nykyhallitus tulee tekemään erittäin isoja päätöksiä muun muassa verotukseen ja teknologian edistämiseen liittyen. Liikenteen kehittymisen kannalta olemme siis juuri nyt isojen asioiden äärellä!
Kiitos haastattelusta Hanna!
Hanna Kalenoja on pitkällä ja tuloksekkaalla työllään edistänyt suomalaisen tieliikenteen kehittämistä. Toukokuussa 2021 hänelle myönnettiin Moottoriliikenteen Keskusjärjestö ry:n ansiomitali ansiokkaasta työstään. Lue lisää!
Lue myös muut Ajan vaikuttaja -haastattelut!