Joulu 2020 on erilainen kuin aiemmat. Emme voi tavata sukulaisia tai ystäviä siinä määrin kuin haluaisimme. Voi olla, että perinteeksi muodostunutta pidempää autoajomatkaa ei synny lainkaan. On selvää, ettei jouluna sovi murjottaa – mitä jos tuotaisiin juhlaruokapöydästä tutut hyvät käytöstavat kerrankin liikenteeseen?
Koronavuonna ruuhkat eivät ole hidastaneet työmatkaliikennettä pääkaupunkiseudullakaan. Toimistolla käydessä ajoajan on voinut ennustaa minuutilleen. Silti joillakin on selvästi pinna kireällä vaikkapa kaistanvaihdoissa ja ryhmittymisissä. Valoja vilkutetaan, päätä puistellaan ja hampaita kiristellään. Tuttua rattiahdistusta.
Hengähdystauko
Useassa joululaulussa kuvataan mukavaa tunnelmaa, joka jouluajelulla syntyy. Kovin monella meistä ei ole mahdollisuutta päästä hevosen vetämään rekeen vilttien alle, mutta leppoisa autoajelu voisi nyt olla erityisen hyvää vaihtelua pelkälle kotioloissa istuskelulle pitkien pyhien aikana .
Liikenteeseen on syytä lähteä ilman mitään aikataulupaineita. Ehkä kohteeksi voisi ottaa jonkun paikan, johon liittyy hauskoja joulumuistoja? Tai vaikkapa hautausmaan, johon olisi mukava viedä vuosien tauon jälkeen kynttilä. Jos kotipaikkakunnalla ei ole lunta, kenties sopivalla huristeluetäisyydellä olisikin valkea maisema? Kun ”rekiretkelle” on selkeä kohde, on ajelulla keskeisempi tarkoitus eikä huristelu ole aivan tyhjänpäiväistä ympäristön kuormitusta.
Ja ilomieltä sitten mukaan. Kuten vappuajelullakin laitetaan ylioppilaslakit tai vastaavat päähän, ehdotan ennakkoluulotonta tonttulakkien käyttöä autoillessa. Kuten esimerkiksi karavaanarit, moottoripyöräilijät ja harrasteautoilijat moikkaavat toisiaan kesäteillä, kannattaa jouluautoilijoidenkin heilauttaa kättä vastaantuleville tienkäyttäjille hymyssä suin. Moi moi!
Joustetaan edes jouluna
Mitä jos minä antaisinkin nyt tietä kanssa-autoilijoille? Jospa minä olisin se, jonka ei tarvitse mennä väkisin siihen pieneen väliin autoineen? Jospa näyttäisinkin kohteliaasti risteyksessä: ”Mene sinä vaan ensin, me otetaan nyt rennosti”. Hidastetaan hyvissä ajoin, ehkä vähän korostetunkin hienotunteisesti ennen suojatietä, niin että jalankulkijat aistivat selvästi meidän antavan tietä. Ja kaikki autossa istuvat vastaavat kiitokseksi saatuun kädenheilautukseen. Takapenkin tiimihän voi laskea, kuinka montaa kertaa ajomatkan aikana kuljettaja oli kohtelias.
Ennakoinnista tuli mieleen toinen hauska haaste: pihistely. Nykyautoissa on hyvät ajamiseen käytetyn polttoaineen tai sähköenergian kulutuksesta kertovat näytöt. Kun kerrankin voi rullata rauhassa liikennevaloihin tai risteysalueelle, moottorijarruttaa pitkäkestoisesti ja kiihdytelläkin sopivan verkkaisesti, saattaa jouluajelun kulutuslukemat jäädä yllättävän pieniksi. Mutta stressiähän tästäkään ei sovi ottaa.
Olipa ajokkina bensiini-, diesel-, kaasu-, hybridi- tai sähköauto, ajellaan rennosti mutta silti tarkkaavaisen turvallisesti. Vaalitaan sopuisaa joulutunnelmaa niin auton sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Laitetaan hyvää musiikkia soimaan – tai ollaan ihan hissukseen. Ja unohdetaan oman porukan kesken se korona hetkeksi.