Raimo Verta / Lauri Elo, Imatran Autoteknillinen Yhdistys ry
Yhdistyksen syntyvaiheet
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä autokannan kasvaessa voimakkaasti tiedostettiin autokorjaamoväen piirissä ammattitaidon kehittämisen tarve.
Helsinkiläisissä autokorjaamoissa palvelevien työnjohtajien aloitteesta perustettiin v. 1932 Suomen Autoteknikkojen Yhdistys. Ja kahta vuotta myöhemmin syntyi maahamme jo maamme suurimpien kaupunkien yhdistysten voimin valtakunnalliselle tasolle Suomen Autoteknillinen Liitto ry.
Uuden liiton tavoitteena oli uusien jäsenyhdistysten perustaminen mahdollisimman monelle paikkakunnalle. Erityisen aktiivisesti asialla oli liiton sihteeri O. Kurki-Suonio. Hänen toimestaan, apunaan paikallisia autoalan henkilöitä, kutsuttiin kaikkia asian harrastajia Imatran Valtionhotelliin joulukuun 29. päiväksi 1937 kuuntelemaan liiton sihteerin esitelmää ja pohtimaan auto- ja moottoriteknikkojen yhdistyksen perustamista Vuoksenlaaksoon. Tilaisuudessa käytettyjen puheenvuorojen jälkeen todettiin yhdistyksen perustamisen tarpeellisuus. Asiaa edelleen valmistelemaan valittiin toimikunta, joka kutsui koolle yhdistyksen perustavan kokouksen tammikuun 11. päivänä 1938 Imatran Valtionhotelliin. Kokouksessa, johon osallistui 31 henkilöä perustettiin yhdistys, jonka nimeksi tuli Vuoksenlaakson Autoteknikot ry.
Yhdistyksen tarkoitukseksi, päämääräksi ja säännöiksi hyväksyttiin jo toimivien yhdistysten mukaiset säännöt, jotka ilmenevät perustamiskirjassa.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Aksel Kerttula ja muiksi johtokunnan jäseniksi: Mikko Alava, Niilo Juutilainen, Albin Tiusanen, Karl Andström, Eino Lehessalo, Abel Korhonen, Olavi Lindborg ja Uuno Routakorpi.
Alkuvuosien toiminta
Yhdistyksen toiminta saatiin ripeästi käyntiin. Ensimmäinen yleinen kokous pidettiin helmikuun 8. päivänä 1938. Valitettavasti vilkkaana alkanut yhdistystoiminta hiljeni kahden toimintavuoden jälkeen lähes olemattomiin alkaneen sodan vuoksi.
Ensimmäiseen sodan jälkeiseen vuosikokoukseen vuonna 1945 saapui jo 27 jäsentä pohtimaan ja päättämään miten saada yhdistys toimintakuntoon. Puheenjohtajaksi valitun Väinö Miettisen johdolla käynnistyi yhdistyksen toiminta vilkkaana ja monipuolisena. Ohjelmaan sisältyi mm. 11 viikon mittainen autonkorjauskurssi. Ensimmäinen kymmenvuotiskausi täyttyi kuin huomaamatta ja aiottu 10-vuotisjuhla jäi taloudellisten syiden vuoksi pitämättä.
Toiselle kymmenvuotiskaudelle lähdettäessä oli useiden perustajajäsenten lisäksi mukaan tullut uusia henkilöitä siten, että jäsenmäärä oli liki seitsemänkymmentä. Kuukausikokousten pöytäkirjoista on havaittavissa teknisten esitysten väheneminen kokouksissa ja toiminnan painottuessa pitkälti huvi- ja virkistysasioihin tavoitteena yhdistyksen talouden kohentaminen.
Muutamana vuonna järjestettiin Immolan lentokentällä autojen vauhtikilpailut, joissa puheenjohtajamme Väinö Miettinen oli ajajien parhaimmistoa.
Vuonna 1950 sai Vuoksenlaakson Autoteknikot järjestettäväkseen SATL:n XVI liittokokouksen. Kuuluisaan Valtionhotelliin kokoontui liki 60 edustajaa päättämään liiton asioista. Seuraavana päivänä oli liiton perinteiset hiihtokilpailut sekä kaikille avoin liikennevalistustilaisuus.
Mahtoiko liittokokousjärjestelyt vai yhdistystoimintaan aika-ajoin kuuluva aktiviteetin vaihtelu saada yhdistyksen toiminnan laman valtaan seuraavan kuuden vuoden ajaksi.
Uutta oppia kursseilta
Toiminnan liekkiin yritettiin puhaltaa eloa vuoden 1955 vuosikokouksessa. Siellä esitetyn tilikertomuksen mukaan todettiin yhdistyksen olevan varaton. Toimintaa saatiin kuitenkin varsin hitaasti vireytymään. Maaliskuussa 1957 pidetyssä vuosikokouksessa pyysi entinen johtokunta kokonaisuudessaan eroa tehtävästään. Asser Hyypän astuessa johtokunnan keulahahmoksi sai se evästykseksi saattaa yhdistyksen talous kestävälle pohjalle. Kun ajankohtana todettiin autosähkö- ja dieselasentajien tarvitsevan koulutusta, asetettiin tavoitteeksi järjestää kurssi.
Ammattikoululle saatiinkin Helsingistä Jori Salmelainen vetämään kaksipäiväistä dieselkurssia 31 asentajalle. Diesel-kurssin tuoman menestyksen innoittamana seuraavana vuonna annettiin opetusta autosähköpikakurssilla, jossa kurssilaisia oli jo 51. Pääasiassa alkeis- ja asentajakurssitoiminta jatkuikin noin kurssi ja vuosi tahtiin liki kymmenen vuotta.
Yhdistyksen saavutettua kaksikymmenvuotisen toimintansa merkkipaalun jatkettiin toimintaa juhlimatta tapahtumaa.
Yhdistyksen nimen muutos
Varsin vähäiseksi kutistuneen jäsenistön valitseman Erkki Purolahden johdolla aloitettiin uusi vuosikymmen. Todennäköisesti jäsentemme aika ja energia kului arkisessa aherruksessa, sillä aika oli vilkasta rakentamisen ja kehityksen kautta. Vuosi 1960 on jäänyt niin Liiton kuin yhdistyksemme historiaan käännekohtana. Saimme jo toistamiseen järjestettäväksemme SATL:n liittokokouksen. Tässä 26. varsinaisessa liittokokouksessa uudistettiin liiton säännöt ja nimi paremmin ilmaisemaan sitä joukkoa josta jäsenkunta koostuu. Liitto sai nimekseen Suomen Autoteknillinen Liitto ry. Myös oma yhdistyksemme toteutti liittokokouksessaesitetyn nimi- ja sääntömuutosehdotuksen. Joulukuussa 1963 hyväksyttiin yhdistysrekisteriin yhdistyksemme nimellä Imatran Autoteknillinen Yhdistys ry.
Vuonna 1962 oli yhdistyksen peräsimen varteen valittu Aarne Laine. Hänen toimi kaudellaan tuli yhdistykseen toimintaan uutta pontta. Kuukausikokouksia ja kursseja oli entistä useammin. Toiminnan näin piristyttyä kohosi jäsenmäärä myös kaiken aikaa. Kun 1965 saimme puheenjohtajaksi Arto Saarisen, jatkui nousujohteinen kehitys edelleen. Yhdistyksen sai vakiintunutta toimintaa koko vuoden ajaksi. Autoteknisten esitysten lisäksi tuli yhä enenevässä määrin tutustumiset autoalan liikeyrityksiin. Toimeliaissa merkeissä saavuttiin vuoteen 1968, joka oli yhdistyksen virallisen toiminnan 30. toimintavuosi. Yhdistyksen 30-vuotisjuhla pidettiin Imatran uimahallin kokoustiloissa helmikuun 22. päivänä. Juhlakokouksen virallisen osan jälkeen kutsuttiin johtokunnan päätöksen mukaisesti kunniajäseniksi seuraavat yhdistyksen perustamisesta alkaen olleet ja ansiokkaalla toiminnallaan vaikuttaneet henkilöt: Mikko Alava, Abel Korhonen ja Veikko Laine. Kutsuvieraina olleet perustaja jäsenet: Mikko Alava, Urho Helander, Sulo Holtari,
Eino Kiuru ja Tauno Pellinen kukitettiin. Juhlavuosikokouksessa oli toimintavireyden säilyttämiseksi ja toimintaa suunnittelemaan johtokunnan lisäksi nimetty toimikuntia. Lukuisista yrityksistä huolimatta toimikunnat eivät saaneet toivottua tulosta ja ne lakkautettiin 1975.
Nuorempi polvi tuo uutta eloa toimintaan
Kuusi vuotta puheenjohtaja toimineen Arto Saarisen muuttaessa 1970 Pieksämäelle, menetti yhdistys hänessä työlleen antautuneen ja kaikkiin lämpimästi suhtautuvan ystävän.
70-luvun alkupuolen vuosina toteutettiin SATL:n ja liikenneturvan ideoima yleinenautojen valojen ja nopeusmittarien näyttämän tarkastustilaisuus yhdessä Liikkuvan poliisin kanssa. Naisille suunnatut auton tuntemuksen kurssit eivät saaneet enää riittävästi osanottajia ja nämä aiemmin suuren suosion saavuttaneet tilaisuudet lopetettiin toistaiseksi.
Jäsenkunnan piirissä oli tapahtumassa sukupolven vaihtuminen ja tehtävien siirtyessä nuoremmille, tarvittiin sopeutumiseen ja sisäänajoon aikaa. Ammattikoulun auto-osaston johdossa oli myös tapahtunut vaihdos Arto Saarisen jälkeen valitusta Lauri Elosta sai yhdistyksemme vuonna 1976 uuden nuorekkaan puheenjohtajan. Hänen johdolla johtokunta toteutti uusia toimintamalleja. Päätettiin yhdistää sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät. Yleisten kokousten sijaan kokoonnuttiin yhteen asiapitoisten ja viihteellisten tilaisuuksien merkeissä. Yhdistyksen vuosikokouksen paikaksi on vakiintunut lähes poikkeuksetta vakuutusyhtiö Pohjolan tilat.
Kymmenisen vuotta keväisin ohjelmaan kuulunut miehinen pilkkiongintakisa muuttui perheitten keskeiseksi kevätulkoilutapahtumaksi, joka saavuttikin vuosittain suuren suosion mielenkiintoisilla nokkeluutta, urheilumieltä kuin myös huumoria sisältävillä kilpailuilla. Jokaiselle on riittänyt ehtymättömästä palkintopöydästä osansa runsain mitoin. Vuoden päätöstapahtumana on naisväen mukaantulosta lähtien kokoonnuttu yhteiseen pikkujoulun viettoon.
Yhteistoimintaa piiri- ja valtakunnallisella tasolla
SATL:n piiritoiminta käynnistyi myös Kaakkois-Suomen piirissä ja vuosittaiset talvipäivät ja piiripalaveri sekä liiton liittokokous ovat kuuluneet tärkeiden tapahtumien joukkoon.
Mielenkiintoisessa toiminnassa aika kuluu nopeasti ja saavuttiin vuoteen 1978 eli yhdistys saavutti 40-vuoden iän. 40-vuotis juhlatilaisuus oli huipentumana Kaakkois-Suomen piirin talvipäivien tapahtumassa. Lauantaina helmikuun 4. päivänä oli Imatran Teknillisellä koululla autokorjaamoalan näyttely ja SATL:n puheenjohtaja Antti Saarialhon autokorjausaiheinen esitelmä. Illaksi kokoonnuttiin Imatran Valtionhotelliin viettämään varsinaista juhlaa. Juhlassa jaettiin huomionosoituksia: yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin Erkki Purolahti, hänelle sekä Raimo Vertalle luovutettiin SATL:n hopeinen ansiomerkki lehvien kera. Illan aikana kuultiin myös Raimo Vertan kokoama yhdistyksen historiikki. Liitto, naapuriyhdistykset ja eräät yksityiset kukkasin.
Puoli vuosisataa yhdistystoimintaa
Onnistuneen juhlan jälkeen oli edessä monet kokoontumiset, tutustuttiin niin oman alan päivän tekniikkaan kuin muuhunkin ympärillä olevaan monien ammattien ja yritysten työn kuvaan. Usean välivuoden jälkeen kauniimman sukupuolen edustajille järjestetylle autontuntemuksen kurssille tuli runsaasti opinhaluisia. Ja toistamiseen julkaistiin kaiken kattava sääntökirja, joka tälläkin kertaa kohensi mukavasti yhdistyksen taloutta. Kaakkois-Suomen piirin talviopintopäivillä 1982 kuultiin autoalan kokonaisuudessaan olevan suurten rakennemuutosten edessä kasvavien työvoimakustannusten ja pysähtyneen myynnin volyymin ristitulessa Kaasuturbiinimoottorin soveltuvuudesta auton voimanlähteenä ja synteettisten voiteluaineiden paremmuudesta oli päivillä myös omat esityksensä.
Päivien lentopallomestaruuden voiton vei Mikkelin yhdistys. Kiitoksena päivien vuokraisännälle, lahjoitti yhdistys Imatran Ammattikoulun auto-osastolle rahasumman jaettavaksi stipendinä.
Autotekniikan opiskelun kannustamiseen lankesi yhdistyksellemme kunnia olla mukana päättämässä talousneuvos Väinö Miettisen perustaman stipendirahaston vuotuisesta jaosta. Rahastosta on jaettu stipendejä sen perustamisvuodesta 1985 lähtien.
Jäsenmäärä oli vireän toiminnan vuoksi lisääntynyt niin, että vuoden 1986 lopussa oli yhdistyksessä 86 varsinaista, neljä vapaa- ja yksi kunniajäsen. Edessä oleviin viisikymmenvuotisjuhliaan valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Juhlakoneiston harjoituksena oli SATL: n Kaakkois-Suomen piirin talviopintopäivien läpivieminen helmikuussa 1987. Tämä nyt jo kolmatta kertaa Imatralla vietetty piirin yhteiskokoontuminen sujui rutinoidusti aikaisempien vuosien kokemuksella.
Kohti kuuttakymmentä
Tammikuisena lauantaina vuonna 1988 täyttyi juuri restauroitu, upea Valtionhotelli taas kerran autokansasta. Oli juhlan aika. Puoli vuosisataa oli Imatran seudulla pyöritty auton alla, päällä, sivulla ja sisällä. Käyty välillä kaukanakin Vuoksen rannoilta viemässä imatralaista autoviestiä niin itään kuin länteenkin. Juhlan yhteydessä näki nimittäin päivänvalon Imatran Autolehti 1. Sen levikki oli laaja aina Amerikan manteretta, Pietaria ja Petroskoita myöten. Yhdistyksen jäsenet liikkuivat ympäri maailmaa. Lukuisat yhteisöt muistivat yhdistystä rahalahjoin, joilla kartutettiin Ammattioppilaitoksen auto-osaston Väinö Miettisen stipendi rahastoa sievoisella summalla. Ihmisten lisäksi juhlaan osallistui myös kolme juhlakalua: Chevrolet vm. 1929, Dodge vm. 1937 sekä Toyota Soarer vm. 1987. Juhlan jälkeen palattiin jälleen arkisiin askareisiin auton ja yhdistystoiminnan pariin. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Osmo Hinkkanen IVO:lta. Tehtailtiin liittokokousaloitteita, kutsuttiin Kaakkois-Suomen piirin muista yhdistyksistä vieraita kuukausikokouksiimme, järjestettiin omalla vuorollamme piiripalavereja ja talviopintopäiviä sekä tehtiin talkoita.
Toimintarahaa talkoilla
Yhdistyksen jäsenmaksu on hallituksen päätöksien perusteella pidetty erittäin matalana, jottei se missään tapauksessa ole jäsenyyden esteenä. Toiminnan pyörittäminen vaatii kuitenkin vuosittain rahaa, jota ei kateta jäsenmaksutuloilla. Sähkölinjojen raivaus paikallisten sähköyhtiöiden lukuun on ollut lähes jokavuotinen urakka, jolla on tuettu yhdistyksen taloutta merkittävästi. Samalla on tietenkin saatu jäsenistö kuntoilemaan oman terveytensä hyväksi. Linjoja pitkin on taivallettu jo yli 100 hehtaarin alueella.
Toinen mittava projekti on ollut Suvi-majan hankinta jäsenien käyttöön. Vuonna 1990 hankittu siirrettävä miehistösuoja maalattiin Imatralla talkoilla, siirrettiin vakituiselle paikalle Ikaalisiin ja avattiin käyttöön sen vielä ollessa auton lavalla.
Kunnan rakennustarkastaja piti väriä liian punaisena, joten väri vaihdettiin ja tehtiin majaan paremmin maisemaan sopiva harjakatto. Jos ei viranomainen tykännyt majastamme, niin ei kai luontokaan. Keväällä 1992 tuli järveltä kova tuuli ja heitti Suvimajan selälleen. Periksi ei annettu. Katto pantiin uusiksi ja eteen tehtiin tasapainottava terassi, muodin mukaan. Kaatumatauti loppui.
Imatrankoskikaan ei ole saanut olla rauhassa automiehiltä. Padon korjauksen yhteydessä tarvitut telineet purettiin parinkymmenen miehen, E. Vepsän nosturin ja IVO:n kuorma-auton toimesta. Samalla raivasimme jo totutulla rutiinilla Vuoksen pohjaan kasvaneen vesakon pois kuohujen tieltä. Imatran Voima korvasi yhdistykselle vaivamme.
Henkilökohtaista
Yhdistystoimintaa pyörittänyt hallitus on muodostunut osaksi vanhoista konkareista, mutta henki on ollut uudistusmielinen. Innokasta, osallistuvaa, aktiivista jäsenistöä on aina löytynyt täyttämään vapautuvia hallituspaikkoja. Toimihenkilöistä erikoismaininnan ansaitsevat pitkästä työrupeamasta ainakin sihteeri Ari Koskinen ja rahastonhoitaja Pasi Sarantila, joka toimi myös SATL:n Liittohallituksessa Kaakkois-Suomen piirin edustajana. Autoalan Koulutuskeskuksen yhtiökokouksessa on useita vuosia ollut Lauri Elo edustamassa SATL:n omistamaa koko osakekantaa. Vuoden 1991 Aktiivijäseneksi valittiin Lauri Kangaspunta ja seuraavalle vuodelle Pasi Sarantila. Heidät palkittiin koulutus-paketilla.
Yhdistyksen edustajana Väinö Miettisen stipendirahastossa ammattioppilaitoksella on toiminut Matti Valtonen.
Eri yhdistysten merkkipäiviä on muistettu yleensä liittokokouksien yhteydessä. 90-luvulla on yhdistyksen edustajia ollut mukana ainakin Helsingin, Kouvolan ja Lappeenrannan yhdistysten merkkipäivillä. Omien jäsenten merkkipäivillä on onnittelijoina ollut hallituksen edustajat. Pisin onnittelukäynti tehtiin Saariselälle syksyllä 1991, jolloin Arvo Salin vietti 50-vuotisjuhlaansa tunturien juurella.
Avoimin mielin kohti uutta vuosikymmentä
”Imatran Autoteknillinen Yhdistys on saavuttanut 50 vuoden iän aktiivisena, täynnä toimintaa olevana ammattimiestenveljeshenkeä ylläpitävänä yhteisönä.
Toivon mukaan yhdistyksemme johtoon valittaisiin tulevaisuudessakin henkilöitä, jotka jaksavat tehdä vapaaehtoista työtä yhdistyksemme hyväksi ja pystyvät pitämään yhdistyksen lipun korkealla.
Paras kiitos, minkä voimme johto- ja toimihenkilöillemme antaa, on se, että edelleenkin täytämme kokoushuoneet, kurssi ja muut tapahtumat ja yhdessä osallistumme kaikkeen toimintaan vointimme ja lahjojemme mukaan”, kirjoitti 10 vuotta sitten 50-vuotishistoriikissamme Raimo Verta.
Näin on tapahtunutkin. Toivomus ei ole vieläkään kierrätystavaraa. Sitä kannattaa käyttää vielä ainakin seuraava vuosikymmen.