Ajatuksia sihteerin 30 vuoden toiminta ajalta.
Autojen muutos:
1990-luvun alussa autoja huollettiin 10 000 km välein. Jopa vielä moottoreita korjattiin tai vaihdettiin käytettyyn vaikka Japanista tuotuun. Nopeasti kuitenkin öljyjen ja kulutusosien laatu parani niin että huollot vähenivät kerran vuodessa suoritettaviksi. Puhuttiin juttuja joissa uusi auto tekemättä mitään huoltoja oli pysähtynyt vasta150 000 km päästä. Tämän päivän auto varmaan kestäisi pitempään ellei apuosissa sattuisi tulemaan vakava häiriö. Nykyään autoja on niin paljon että auto noin 5 vuotta käytettynä on aina halvempi kuin siihen vaihdettava moottori tulisi maksamaan.
Mutta kun auton mukana ruettiin myymään kaikenlaista elektroniikkaa. Milloin oli tarkoitus lisätä turvallisuutta, milloin taas pelkästään mukavuutta. Se ei sitten tehnytkään autosta sen luotettavampaa vaan sitä kiusasi milloin mikäkin pikkuvika. Jos kännykkää ei olisi keksitty, ihmeissään oltaisiin hinausauton saannissa. Auto on tietysti hyvä alusta lyhytikäisenä testata koteihinkin tulevaa elektroniikkaa.
Ihmisten muutos:
1990 vielä ihmiset ymmärsivät autonsa toiminnan. Ehkä kaikki eivät osanneet itse vaihtaa katkojan kärkiä mutta kaikki muu suunnilleen olisi onnistunutkin. Mutta vähitellen hienoudet lisääntyivät niin että nyt kuljettajalla on täysi työ ymmärtää mitä mikäkin merkkivalo tai muu symboli tarkoittaa. Täytyy mennä korjaamon tietokoneelta sitä kysymään.
Neuvoa tarvitaan siihenkin milloin kausi renkaat pitää vaihtaa, tai milloin ne on liian kuluneet. Myös oikea ajonopeus pitää neuvoa jopa radiossa. Huollot tietenkin teetetään enemmän tai vähemmän tunnollisesti. Niinkuin ihminen aina on ollut yksilöllinen ja sattuman varainen.
Vaikutus yhdistystoimintaan:
Ennen oli autonasentajia ja työnjohtajia joka kylän monessa korjaamossa. Nyt on muutama pienyrittäjä pajassaan. Sen elektroniikan korjaa joku joka sen osaa, usein muun auto alan koulutuksen saanut. Samoin ruosteviat ovat hävinneet lähes kokonaan. Ei ole paljon työvoiman tarvetta kun kerran vuodessa vaihdetaan moottoriöljy ja suodattimet. Ei ole työnjohtajiakaan, eikä varaosa henkilökuntaa. Samoin autokauppias on harvinainen kun autot ovat netissä. Liikenneopettajakin on harvinaisuus kun kuka tahansa saa opettaa ketä tahansa.
Ei tarvitse lähteä syömään erikoisia ruokia, ei tarvitse matkailunähtävyyksiä, eikä teatteria, ne kaikki tulevat kotiimme. Myös yritysvierailu on käynyt hankalammaksi. On työajat ja liikesalaisuudet, Harva enää talkoilla illalla esittelee työnantajansa yritystä.
Lopputulema:
Paikallisyhdistys toiminta on hiipunut. Se muuttaa muotoaan ja liudentuu varmaan muuhun yhteiskunnan toimintaan. Koulutukset ja kokouksetkin tulevat kotiimme netin välityksellä.
Pelottaa miten käy ihmisten sosiaalisten yheyksien. Tuleeko meistä erakoita vai mitä nörttejä?